Nousun merkit maailmalla vahvistuvat. Kasvu on epäilemättä käynnistynyt. Suomen pitäisi saada kasvusta tuhti osansa. Valitettavasti se on hankalaa, koska kilpailukykymme on heikentynyt pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Kuluttajien usko talouteen on vahvimmillaan kahteen vuoteen, kertoo Tilastokeskuksen tuore kuluttajabarometri marraskuulta. Myös teollisuudessa alkaa valo kajastaa. Elinkeinoelämän keskusliiton mittauksessa sekä rakentaminen että teollisuus näkevät parempia aikoja edessään, vaikka luottamusindikaattori on edelleen paljon tavanomaista tasoaan alempana.
Muitakin hyviä talousuutisia maanantaina kuultiin. Pitkään jumissa ollut puukauppa on yhtäkkiä rytkähtänyt ennätysvauhtiin, venäläiset turistit saapuvatkin Suomeen sankemmin joukoin kuin oli uskottu ja kaiken lisäksi japanilainen autonvalmistaja Toyota Motors kertoi nostavansa tuotantoaan miljoonalla autolla ensi vuonna. Asuntokaupan suurta romahdusta ei tullutkaan. Päinvastoin, joulunpyhistä huolimatta asuntoja myytiin tiuhaan tahtiin.
Talouskasvu on maailmalla käynnistynyt. Nyt pitäisi vain vahtia tarkasti, että saamme siitä tuhdisti osamme. Se ei ole mitenkään kirkossa kuulutettua. Ei Suomen päällimmäisenä ongelmana niinkään ole kovasti kasvava julkinen velka, olkoonkin että kasvuvauhti on julma, vaan palkkamaltin pettäminen väärässä paikassa. Näin rajuun maailmantalouden murrokseen liittyy aina työn ja varallisuuden uusjakoa. Silloin kilpailukyvystä huolehtimisen pitäisi olla ykkösasia.
Valitettavasti kilpailukykymme ei ole parhaimmillaan. Työn yksikköhinta on noussut nopeammin kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. Kun vientimme on suurelta osin investointihyödykkeitä, kysyntä ehtii Pohjolan perukoille vasta viiveellä. Ja viivettä voi tulla lisää sen vuoksi, että kilpailijamme kykenevät myymään vastaavia hyödykkeitä meitä halvemmalla.
Alkuviikosta uutiset kertoivat myös miten ulkomaalaiset sijoittajat ovat sankoin joukoin lähteneet Helsingin pörssistä. Ulkomaalaisilla on omistuksessaan alle puolet Helsingissä listatuista osakkeista. Ilmiö voi selittyä yksinkertaisesti sillä, että kriiseissä raha vetäytyy suuriin keskuksiin pois reuna-alueilta, jollaiseksi Suomikin koetaan.
Jos näin on, suomalaisen omistuksen lisääntymisessä ei ole kovin suurta juhlan aihetta. Suurempien voittojen toivossa rahat hakeutuvat muualle. Se on jälleen todiste kilpailukykymme heikentymisestä.
Hallitusta on moitittu aiheesta siitä, ettei se nähnyt tulevien vaikeuksien osumista Suomeen. Hoettiin, että asiat ovat niin vahvalla mallilla, että jokunen huono vuosi kestetään kyllä. Mikäli kyse olisikin ollut tavanomaisesta laskusuhdanteesta, joita markkinatalouksissa koetaan säännöllisesti, hallitus olisi ollut oikeassa. Mutta kun kyse oli kulkutaudin nopeudella levinneestä finanssikriisistä, joka turmeli kaiken tielleen tulevan, pieni ja avoin kansantalous sai täysosuman palleaansa.
Suomi aloittaa uuden vuosikymmenen harvinaisen epävarmoissa tunnelmissa, vaikka melkein mikä tahansa kansainvälinen talousuutinen vaikuttaa lupaavalta. Pitäisi tunnustaa, että työn tuottavuuden nostaminen unohtui jonnekin. Siksi menneiden virhearvioiden muistelemisesta ei ole hirveästi hyötyä.
Hallituksen viaksi ei sentään voi lukea sitä, ettei työmarkkinajärjestöjen kesken ole syntynyt sellaisia ratkaisuja, joilla sekä työnantajien että työntekijöiden tulevaisuus on kohtuullisesti turvattu.