Nousukausi on palauttanut laman tasoittamia alueellisia eroja kaupunkien ja maaseutukuntien välillä. Huono-osaisuus ilmenee eri alueilla kuitenkin hyvin eri tavoin.
Suomen Akatemian kaupunkitutkimusohjelmaan liittyvän tutkimuksen mukaan lama synnytti ongelmia nopeammin kaupungeissa kuin maaseudulla ja tasoitti näin alueellisia hyvinvointieroja.
"Nousukaudella kaupunkialueet kuitenkin toipuivat maaseutukuntia paremmin, joten erot menestyvien ja putoavien kuntien välillä ovat jälleen kasvaneet", totesi tutkija Ville Viljanen Tampereen yliopistosta.
Viljanen tutki huono-osaisuutta käyttäen mittareina työttömyyttä, toimeentulotuen tarvetta, pienituloisuutta, henkirikoksia sekä alkoholi- ja huumesairauksia.
Työttömyys on perinteisesti ollut syrjäisen maaseudun ongelma, mutta laman aikana se kasvoi myös kaupungeissa. Kaupunkien huono-osaisuus on näkynyt puolestaan toimeentulotuen tarpeena, mutta laman aikana siihen turvauduttiin myös maaseudulla.
Syrjäinen maaseutu kärsii erityisesti pienituloisuudesta ja alkoholisairauksista. Kaupungeissa ongelmina ovat toimeentulotuen tarve, rikollisuus ja huumesairaudet.
Ydinmaaseutu on sen sijaan Viljasen mukaan varsin hyvässä asemassa, sillä siellä on vähän toimeentulotuen tarvetta, huumesairauksia ja rikollisuutta.
Hyvin pärjääviä alueita ovat myös esikaupungit, jotka ovat hyödyntäneet kaupungin vetovoimaa menettämättä kuitenkaan maaseudun hyviä puolia.