jarmo.rantalainen@kaleva.fi
Venäjä ja Brasilia haluavat ensi vuonna pitää nousevien talousmahtien huippukokouksen. Asiasta sovittiin vastikään Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin vierailulla Rio de Janeirossa.
Tärkeimpiä siirtymätalouksia niiden lisäksi ovat vielä eilen kehitysmaina pidetyt Intia ja Kiina. Sama joukko istuu tänään avainpaikoilla siinä globaaliteatterissa, jonka lavalla finanssikriisi mellastaa ilman käsikirjoitusta. Nelikolla on myös merkittävä rooli, kun maailman 20 suurinta talousvaikuttajaa (G20) yrittää ensi keväänä sopia taloussääntelyn ja -valvonnan keinoista.
Maaryhmää on kutsuttu silloin tällöin kirjainlyhenteellä BVIK, mutta Medvedevin tuoreessa "kansankunnan tila" -puheessa kirjaimet esiintyivät kuulemma moneen kertaan. Kyse on Venäjälläkin tietysti paljolti taloudesta. Pääministeri Vladimir Putin on luvannut pelastaa maansa romahdukselta ja syyttänyt kriisistä varsin suorin sanoin Yhdysvaltoja. Muistissa on vielä myös Medvedevin heittämä futuristinen haave Moskovasta uutena finanssikeskuksena ja ruplasta varantovaluuttana.
Venäjä viestittää samalla poliittista saumakohtaa elävälle Yhdysvalloille, että yksinapainen maailma on todellakin historiaa ja että Venäjä itse mielellään sijaitsisi presidentti Barack Obaman ulkopoliittisen asialistan kärkipäässä. Lienee turha toivo.
Maailman talousmyllerrys on tuonut BVIK-ryhmän yhteistyövirityksiin uutta potkua. Mailla on kuitenkin niin erisuuntaisia intressejä, ettei ryhmästä tule näillä näkymin uutta toimijaa, jolla olisi yhteinen poliittinen asialista.
Niiden yleisiä tavoitteita ovat moninapaisuus ja vastapoolin etsintä viime vuosina koetulle Yhdysvaltain hegemonialle. Ne kritisoivat tietysti kansainvälisen järjestelmän karmeaa epäoikeudenmukaisuutta. Niiden poliittinen itsetunto on ollut hyvässä kasvussa. Muut kolme tuskin kaipaavat Venäjää manageriksi.
Tuorein esimerkki itsetunnosta saatiin juuri, kun Kiina lykkäsi EU:n kanssa kaavailtua huippukokousta. Kiina närkästyi Tiibetin hengellisen johtajan dalai-laman Euroopan-vierailun saamasta huomiosta. Tapaus on pieni poikkeama Kiinan ulkopolitiikan linjasta, johon ei ole kuulunut kasvavan vaikutusvallan käyttö muiden ärsyttämiseen.
Supervallaksi nousevan jättiläisen hermot saattavat kuitenkin olla kireällä. Jos sen talouskasvu hidastuu vain muutaman prosenttiyksikön verran, miljoonat uudet työttömät voivat uhata vakavasti sen yhteiskuntarauhaa.
Kiina ei tule ujostelemaan Yhdysvaltain uutta hallintoa, kun se ajaa etujaan maailman kauppaneuvottelujen jatkokierroksilla (Doha) tai vaikkapa itselleen elintärkeillä Afrikan energialähteillä.
Nykymaailmasta kertoo paljon se, että Yhdysvallat ei lähettänyt ulkoministeri Condoleezza Riceä Euroopan turvallisuusjärjestön Etyjin huippukokoukseen Helsinkiin vaan Intiaan, joka on ulkopolitiikassaan oman tiensä etsijä. Valinta todistaa painopisteen peruuttamattomasta muutoksesta ja Euroopan merkityksen kutistumisesta Yhdysvaltain silmissä. Sitä on ennustettu vuosia.
Latinalaisessa Amerikassa on puolestaan pitkään etsitty - kauniisti sanoen - vaihtoehtoisia järjestelyjä, joilla Yhdysvaltain taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa alueella voisi vähentää. Brasilia on pyrkinyt myös yleisemmin edistämään maailmankaupan "uutta maantiedettä" ja uudistamaan siinä kehitysmaiden rintamaa. Siinä kelpaavat liittolaiset muualtakin kuin globaalista etelästä.
Osapuolet tapaavat viimeistään G20-kokouksessa maaliskuussa.