Kymmenen vuotta sitten maailmantaloudessa näytti menevän hyvin. Talouskasvu oli rivakkaa.
Nopeinta kasvu oli nousevissa talouksissa, joita kutsutaan myös kehittyviksi maiksi.
Suurten kehittyvien maiden, erityisesti Kiinan mutta myös Brasilian, Venäjän, Intian ja Etelä-Afrikan (BRICS-maat) poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan ennustettiin vahvistuvan sitä mukaa, kun näiden maiden kansantalouksien koko kasvaa ja kansalaisten elintaso lähenee kehittyneiden maiden vastaavaa.
Kasvuoptimismi hävisi yhdessä yössä, kun Lehman Brothersin konkurssi syksyllä 2008 lamautti rahoitusmarkkinat.
Kehittyneiden maiden toipuminen suuresta taantumasta on ollut kivulloista ja epätasaista.
Kasvuvauhti notkahti nousevissa talouksissa taantumavuonna 2009, mutta kiihtyi pian entiseen vauhtiinsa. Kiina tuki omaa kas-
vuaan investointeihin painottuneella elvytyspolitiikallaan, mikä nosti metallien ja muiden raaka-aineiden hintoja.
Raaka-aineiden korkeat hinnat toivat vientituloja ja sitä kautta ostovoimaa. Lisäksi se toi uusia investointeja raaka-aineiden tuottamiseksi. Ne rahoitettiin usein ulkomaisella velalla. Kaivoksiin tuli myös suoria sijoituksia kehittyneistä maista ja Kiinasta.
Kun kehittyneiden maiden kasvunäkymät olivat vaatimattomat ja nousevien talouksien kasvun uskottiin jatkuvan nopeana, kehittyneistä maista nouseviin talouksiin tehtyjen finanssisijoitusten ja pankkiluottojen määrät kasvoivat.
Kehittyneiden maiden poikkeuksellisen matala korkotaso kannusti sijoittajat etsimään tuottoja lyhytaikaisista sijoituksista nouseviin talouksiin.
Tällaiset pääomanliikkeet edustavat niin sanottua kuumaa rahaa, josta irtaannutaan nopeasti, kun korko- tai valuuttakurssiodotukset muuttuvat.
Nousevien talouksien nopea kasvu rakentui siten epävarmalle perustalle. Kasvun pohjan muodostivat heikko dollari, raaka-aineiden korkeat hinnat sekä matalat korot kehittyneissä maissa.
Taloudellisen kasvun pohja kehittyvissä maissa mureni viime vuoden aikana.
Kiinan kasvun hidastuminen ja kasvun painopisteen siirtyminen investoinneista kulutukseen oli yksi vuoden keskeisimpiä puheenaiheita.
Raaka-aineiden hintojen aleneminen on sen valossa ymmärrettävää. Alhainen hintataso voi jäädä pysyväksi.
Toinen keskeinen puheenaihe oli Yhdysvaltain rahapolitiikan kiristäminen. Odotukset kiristämisestä vahvistivat dollaria jo hyvissä ajoin ennen joulukuussa päätettyä koron nostoa.
Nämä odotukset ovat näkyneet pääomaliikkeissä, jotka ovat menneet toiseen suuntaan kuin edeltävinä vuosina. Kuuma raha on kadonnut, kun aikaisempia sijoituksia on vedetty pois.
Lainanantoa kehittyneistä maista on vähennetty ja nousevista talouksista on paennut pääomaa.
Kun pääomanliikkeet edeltävinä vuosina tukivat myönteistä kehitystä, nyt ne vahvistavat huonoa kierrettä nousevissa talouksissa. Dollarimääräiset vientitulot alenevat, koska raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat ovat laskeneet. Oman valuutan heikkeneminen korvaa tulonmenetyksestä osan, mutta ei kaikkea. Samalla valuutan heikkeneminen lisää velkataakkaa, koska merkittävä osa velasta on Yhdysvaltain dollareissa, joka on vahvistunut.
Valuutan heikkeneminen nostaa tuontitavaroiden hintoja, mikä alentaa kuluttajien ostovoimaa. Uudet investoinnit raaka-aineiden tuotantoon jäävät tekemättä, ja monet entiset investoinnit osoittautuvat kannattamattomiksi. Kaikki nämä tekijät vähentävät kokonaiskysyntää.
Lisäksi riski valtioiden maksukyvyttömyydestä kasvaa, kun verotulot alenevat.
Nykyinen tilanne ei ole ennenäkemätön. Dollari vahvistui merkittävästi 1980-luvun alussa, kun rahapolitiikkaa inflaation taltuttamiseksi kiristettiin. Yhdysvallat ajautui taantumaan, minkä seurauksena raaka-ainehinnat alenivat ja kasvu Latinalaisessa Amerikassa hidastui. Myöhemmin monet valtiot ajautuivat velkajärjestelyihin. 1980-lukua kutsutaankin Latinalaisen Amerikan menetetyksi vuosikymmeneksi.
Aikaisemmin nousevien talouksien talousahdingolla oli vähäinen vaikutus kehittyneisiin maihin. Syynä oli se, että niiden taloudellinen painoarvo oli niin pieni.
Tänä päivänä tilanne on toinen. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan kasvun hidastuminen nousevissa talouksissa yhdellä prosenttiyksiköllä alentaa kehittyneiden maiden talouskasvua kahdella kymmenyksellä.
Kun kasvunäkymät ovat ennestäänkin melko heikot, nousevien maiden ahdinko jättää loven myös Euroopan kasvuun.
Antti Suvanto on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.
Kolumni