Kansalaisten ja erityisesti nuorten maanpuolustukseen liittyvissä asenteissa on tapahtunut yllättävä notkahdus. Paniikkinappulaa ei tarvitse vielä painaa, vaan tilannetta pitää seurata ja analysoida kaikessa rauhassa.
Kansalaisten maanpuolustukseen liittyvissä asenteissa on tapahtunut yllättävä notkahdus vuodessa. Maanpuolustustahto on nyt alimmillaan lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Erityisesti nuorten näkemykset ovat muuttuneet.
Mielipiteiden muutos maanpuolustustahdossa ja suhtautumisessa yleiseen asevelvollisuuteen ovat pitkään jatkuessaan merkittäviä ilmiöitä, jotka voivat heijastua turvallisuuspolitiikkaan.
Miksi näin on päässyt käymään? Tutkijatkin olivat torstaina julkistetun Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n vuosittaisen selvityksen tuloksista ällikällä lyötyjä.
Asiaa onkin syytä pohtia rauhassa ja tehdä lisäselvityksiä siitä, onko käänteessä kyse megatrendistä vai sattumanvaraisesta ilmiöstä. Hoitokuuri voidaan määrätä vasta, kun tauti tunnetaan tarkemmin. Yhden vuoden perusteella ei maanpuolustustahdon repsahtamisesta voi eikä pidä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.
Kansalaisten mieliä askarruttavat näinä päivinä monet muutkin asiat. Huolenaiheista kärkipäähän on MTS:n tutkimuksessakin noussut helteisen kesän jälkeen ilmastonmuutos. Vielä viime vuonna eniten huolettivat pakolaistilanne ja terrorismi, jotka ovat nytkin mukana kärkikolmikossa.
Yllättäen kansalaisten turvattomuuden tunne ei näissä oloissa ole kuitenkaan kasvanut, vaan se on vähentynyt. Se kertoo epäilemättä yhteiskunnan vakaudesta.
Haastattelututkimuksen viestiin voidaan suhtautua rauhallisesti. Maanpuolustustahto, 66 prosenttia, ja yleisen asevelvollisuuden kannatus, 74 prosenttia, ovat yhä hyvää korkeaa tasoa. Viime vuosina vain on totuttu siihen, että lukemat ovat vielä paremmat.
Viestinnässäon silti kohdentamisen ja parantamisen varaa, kun alle 25-vuotiaiden maanpuolustustahto on laskenut 49 prosenttiin ja yleisen asevelvollisuuden tukeminen 56 prosenttiin. Samalla tuki puolustusmäärärahojen korottamiselle on pienentynyt.
Asevelvollisuuden tarpeellisuutta pitää pystyä perustelemaan nykyistä paremmin, sillä yleinen asevelvollisuus on Suomen turvallisuuspolitiikan ja puolustuksen kulmakivi. Yleinen asevelvollisuus ja poikkeuksellisen laaja reservi ovat strategisia etuja, jotka toimivat sotilaallisena pelotteena.
Asevelvollisuuden velvoittavuudesta on syytä pitää kiinni, mutta sitä voi kehittää. Yleistä asennemuutosta heijastelee kannatustaan kasvattava kansalaispalvelu, jonka voisivat suorittaa niin naiset kuin miehet siviili- tai varusmiespalveluksena. Tämä on syytä panna jatkovalmistelussa merkille.
Maanpuolustus on nyt ja tulevaisuudessa kansalaisten käsissä. Hälytyskelloja ei yhden mittauksen perusteella kannatta vielä soittaa. Lähivuosien mittaustulokset näyttävät, onko nyt koettu notkahdus pysyvää. Kansalaisten henkilökohtainen maanpuolustustahto näyttää joka tapauksessa olevan kunnossa. Myös luottamus harjoitettuun ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on vakaalla pohjalla.