Kaikille avoimessa seminaarissa pureudutaan peruna-alan uusimpiin trendeihin ja tieteellisen tutkimuksen saavutuksiin
Teknologiakylässä Oulussa 29. huhtikuuta.
Perunan maatiaislajikkeita tähän asti ylläpitänyt Suomen siemenperunakeskus Tyrnävällä harkitsee pitäisikö toiminnasta luopua ja siirtää se geenipankille.
Maatiaisperunalajikkeet ovat joutuneet massatuotannon jalkoihin jo 1960-luvulta lähtien, eikä perinneperunaa löydy harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta enää markkinoilta.
"Meillä on mietintävaihe meneillään, jatkammeko vai emme. Ylläpito on työlästä, vie tilaa ja maksaa. Olemme lisänneet kasvihuoneessa jonkin verran perunan maatiaislajikkeita: muutamia mukuloita sen verran, että olemme vuosittain saaneet jonkin verran lisäystä. Kasvit pidetään hengissä, mutta niitä ei viljellä", sanoo lisäystenhoitaja Tuula Nurkkala siemenperunakeskuksesta Tyrnävältä.
Isommassa sopimusviljelyssä kansallista maatiaisperunaa ei enää ole. Tyrnävällä näitä kasvatetaan ainoastaan ruukuissa.
"Nämä ovat aitoja maatiaisia, niiden alkuperästä ei tiedetä", Nurkkala sanoo.
Siemenperunakeskuksen laboratoriotiloissa säilytettävistä paperipusseista löytyvät harvinaiset ja arvokkaat maatiaisperunat: varhainen lajike hiipinän aikainen, pitkulaiset ellakka ja jutkula ja Suomeen sota-ajan jälkeen perunapulaa paikkaamaan tuotu ameriikan peruna. On punamustaa ja punamantelia.
Toisin kuin nykyiset perunalajikkeet maatiaisperuna on luonnostaan kasvatettu, ilman tietoista kasvinjalostusta.
"Vielä sata vuotta sitten maatiaisperunoita kasvatettiin maassamme 1800-luvun lopulla jalostettujen brittiläisten ja yhdysvaltalaisten lajikkeiden rinnalla paljon. Nykyisin eri perunalajikkeilla on eri lajikeoikeuden omistajat, kuten Kesko, tai kansainväliset siemenjalostajat, kuten Meijer. Maatiaislajikkeiden kohdalla tällaista jaottelua ei ole", Nurkkala kertoo.
Ainoa maatiaisviljelijä lajissaan
Suomessa Euroopan unionin alkuperäissuojan on saanut puikula. Toinen herkku- ja erikoisperuna on joidenkin ravintoloiden suosima sininen Blue Congo. Tilauksesta asiakkaalle SPK:sta voidaan toimittaa tämän haluamaa lajiketta. Viimeisimmät viljelyyn luovutetut maatiaislajikkeet Tyrnävältä olivat Kainuun musta ja Lemin punanen.
Perunanviljelijä Juhani Hirvonen Liperistä käynnisti Kainuun mustan viljelyprosessin viisi vuotta sitten, kun hän päätti ottaa suojiinsa sukupuuton partaalla olevan maatiaisperunalajin, jota suku oli aikanaan pitänyt torimyynnissä useamman vuosikymmenen ajan.
"Ajattelin, että että elvytetään peruna ainakin joksikin aikaa. Kainuun musta päätyy kaupan kautta enimmäkseen yksityiskäyttöön. Etenkin vanhemmat ihmiset muistavat tämän lajikkeen ja pitävät siitä", Hirvonen tietää.
Maatiainen ravintolan kulinaarinen erikoisuus
Maatiaisperunat jäävät satoisuudessa nykyisten lajikkeiden varjoon, mutta niiden joukosta löytyy kulinaarisia herkkuja, joita voitaisiin hyödyntää ruokakulttuurissa ja ravintoloiden ruokalistoilla. Oulussa perunamaatiaisia ei kuitenkaan myydä tai suosita ravintoloissa.
"Olen avoin uusille asioille. Jos maatiaisperunan toimitus saadaan kuntoon ja sen saatavuus vakaaksi, se kyllä sopii meille. Perunaa menee niin paljon, että se ei saa loppua kesken", sanoo keittiöpäällikkö Tommi Tuhkanen ravintola Uudesta seurahuoneesta Oulusta. Ravintola Matalassa suositaan puikulaa. Blue Congo -lajike on vieraillut yllätysmenulla muutamia kertoja.