Abidjan Nyt kun presidentti Laurent Gbagbolle uskolliset "isänmaan ystävät" osoittavat jo neljättä päivää mieltään Abidjanissa, voidaan todeta kaksi asiaa, vaikka tilanne sinänsä pakottaakin varovaisuuteen. Ensinnäkin pakotteiden uhka näyttää olevan toimivaa politiikkaa: päinvastoin kuin aiemmat lojalistien mielenilmaukset, viime päivien mielenosoitukset eivät ole yltyneet rajuiksi hyökkäyksiksi Ranskaa, YK:ta ja länsimaita vastaan.
Ennennäkemätöntä on, että "isänmaan ystävien" mielenosoituskutsujen yhteydessä on kehotettu väkivallattomuuteen. Norsunluurannikon vallanpitäjät näyttävät pelkäävän radikaalien kannattajiensa ylilyöntejä ja vielä enemmän niitä seurauksia, mitä tällaisella toiminnalla voi olla siinä vaiheessa, kun YK:n turvallisuusneuvosto tekee Norsunluurannikon kriisiä koskevia päätöksiä.
Toisaalta se aika, jolloin vastatusten olivat Ranska ja Norsunluurannikko, näyttää nyt jääneen taakse, ja kriisi on kansainvälistynyt.
Mikäli tavoitteena oli yhdistää osa Norsunluurannikon väestöstä "pyhään liittoon" Ranskaa vastaan, kuten kriisin aiemmissa vaiheissa on tapahtunut, tuo taktiikka on nyt epäonnistunut. Sen paremmin Abidjanin kuin muidenkaan lojalistien kannatusalueella maan eteläosassa sijaitsevien suurten kaupunkien asukkaat eivät toistaiseksi ole vastanneet kehotuksiin lähteä joukolla osoittamaan mieltään "ranskalaisia kohteita" vastaan.
Niinpä yritykset saada mielenosoittajia liikekannalle Abidjanissa olevia ranskalaisuuden symboleja - merijalkaväen 43. pataljoonan sotilastukikohtaa tai Ranskan suurlähetystöä - vastaan eivät ole tuottaneet tulosta. Hallitusta tukevien isänmaan ystävien toiminta, joka suuntautui aluksi erityisesti YK:n rauhanturvaajiin, ei ole laajentunut kattamaan "ranskalaisia kohteita", huolimatta siitä, että patriootit ovat useaan otteeseen esittäneet Norsunluurannikon televisiossa tämänsisältöisiä, hyvinkin yksiselitteisiä vetoomuksia.
Tämäkin lienee osoitus siitä, että Ranska on pyrkinyt ja onnistunut irrottautumaan kahdenvälisestä selkkauksesta entisen siirtomaansa kanssa.
Rauhanprosessi on muuttunut kansainväliseksi. Norsunluurannikolle sijoitetut ranskalaissotilaat toimivat yhteistyössä YK:n UNOCI-joukkojen kanssa, ja auttavat niitä myös nopean toiminnan joukkoina. Tämä on nähty myös Abidjanissa viime päivinä, kun ranskalaisjoukkojen sotilaat ovat puuttuneet asioihin vain auttaakseen vaikeuksiin joutuneita YK:n rauhanturvaajia.
Ranskalaisvastaisuus on voimistunut siksi, kun kiukulle ei ole löytynyt muuta kohdetta. Marraskuun 2004 suurten mielenosoitusten aikana Norsunluurannikolla oli vielä laaja ranskalaisyhteisö. Noiden levottomuuksien jälkeen tuo yhteisö on hajonnut.
Ranskan ja Norsunluurannikon kahdenvälisen vastakkainasettelun asteittainen väistyminen saattaa nyt jättää enemmän tilaa Norsunluurannikon sisäisille ongelmille. Mikäli ranskalaisvastaiset populistiset vetoomukset eivät enää tehoa, presidentti Laurent Gbagbo joutuu jatkossa tekemään toimistaan tiliä omille kansalaisilleen.