Maailman kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä Matti Nykänen istahtaa rennosti Onnelan privé-osaston artisteille varattuun sohvanurkkaan ja pyyhkii hikeä. Ennen keikan alkua kuumemittari heiluu 38 asteen tienoilla.
"Ei auta, urheilijana saatoin tarvittaessa sanoa, että olen kipeä. Laulaja-Nykäsen on kiivettävä lavalle, jotta ei päästä sanomaan Nykäsen olleen humalassa."
Nykäsellä oli tilaisuus käväistä katsomassa Torinon olympiakisojen joukkuemäkeä.
"Oli todella hieno kokemus olla Torinossa. Se olikin ensimmäinen kerta, kun olin olympiakisoissa oman urani jälkeen. Meidän pojilla oli tosi yhtenäinen joukkue. Kun pojat voittivat hopean, mietin Calgaryn kisojen joukkuemäkeä (1988): meillä oli silloin hengeltään aivan upea porukka (Nykänen, Tuomo Ylipulli, Ari-Pekka Nikkola, Jari Puikkonen). Joukkuehenki vei meidät olympiavoittoon", Nykänen muistelee.
"Kyllä olisin nyt jo suonut Ahosen Jannelle henkilökohtaisen mitalin. Mutta huonosti mennyt pikkumäki vei fiilikset suurmäestäkin, näin vähän Jannenkin puheista ymmärsin."
Norjalaisilla tutut konstit
Nyt menestyvät norjalaiset. Matti Nykänen ei ole antamassa kunniaa Mika Kojonkoskelle, vaan kehuu maan loistavia hyppääjätyyppejä.
"Toki Kojo on pannut pojat harjoittelemaan. Mutta hän tekee sen täsmälleen minun konsteillani, ihan samoilla harjoitusmenetelmillä. Me sentään olimme niin kauan samassa maajoukkueessa. Oikeastaan Kojonkoski pitäisi tuomita maanpetturuudesta, kun vei tietotaidon ensin Itävaltaan ja sitten Norjaan", Nykänen pamauttaa.
Nykänen seuraa mäkihyppyä varsin tarkkaan, kaikki mahdolliset maailmancupin kisat televisiosta.
"On ihan sama, mistä maasta hyvä hyppääjä tulee, hänen suorituksiaan on ilo seurata. Jos nykyajan voittajatyyppiä pitää hakea, sellaiseksi on kasvamassa Thomas Morgenstern. Ei mene tiukassa paikassa pupu pöksyyn."
Voittaja osaa keskittyä
Matti Nykänen odottaa japanilaisten uutta tulemista.
"Ylianttilan Kaale nostaa varmasti Japanin taas huipulle. On siinä sellainen valmentaja, joka osaa tehdä hyppymiehiä. Jospa hän saisi rauhassa tehdä töitä siellä
Matti Nykänen miettii voittamista yleisemmin. Millainen on voittajatyyppi?
"Treenien suoritukset pitää pystyä siirtämään kilpailuun. Kilpailussa pitää sitten pystyä pitämään paketti koossa ja sulkemaan kaikki muu mielestä pois. Ei siinä puomilla saa ajatella tuulenpuuskia eikä mitään muutakaan ylimääräistä."
"Hautamäen Matti osaa keskittyä hyvin. Ja onneksi Jannen ja Matin jälkeen on lupaavia poikia tulossa nykyisen kärjen perässä. Itsekin olin muistaakseni ensimmäisessä maailmancupissani kahdeskymmenes. Ei heti voi kukaan olla voittaja ja maailman paras", Nykänen sanoo.
Varustekehitys on ollut Nykäsen mielestä huikeaa 1980-luvulta tähän päivään.
"Jotenkin kummaa, kun 12-vuotiaat pikkukaverit vetelee 130 metrin siivuja. Siinä mielessä perinteinen hyppytyyli sukset yhdessä oli vaativampi."
"En olisi voinut minäkään kuvitella, että olisin menestynyt Veikko Kankkosen varusteilla. Ja eivät nykymiehetkään taatusti hyppäisi yhtä pitkälle minun varusteillani. Laji on muuttunut melkoisesti: puvut ovat kehittyneet, sukset pidentyneet. Jos kaveri on sopivan mittainen, hän lentää parhaiten. Jollekin kaikki osatekijät natsaavat aina kohdalleen", Nykänen sanoo.
Nykänen lisää, että mestarit ovat aina olleet aikansa parhaita - varusteista riippumatta.
Keikkakiertue ja Norjan-matka
Matti Nykänen teki lähes 14 vuoden levytystauon jälkeen uuden pitkäsoiton. Ehkä otin, ehkä en -levyn julkistamiseen liittyvä kiertue alkoi torstaina Oulusta ja jatkuu Pohjois-Suomessa muun muassa Kemissä, Rovaniemellä ja Ylläksellä. Sitten pari päivää kotona, ja keikkaputki jatkuu Etelä-Suomessa.
"Sitten menemme Jasper Pääkkösen kanssa Norjaan markkinoimaan elokuvaa. Kyllä tässä tohinaa riittää, eipähän tarvitse paikallaan olla: se ei ole sopinut minulle ikinä. Oikeasti: haluan kehittyä laulajana ja esiintyjänä. Sen eteen teen nyt tosissani töitä."
Keskiyö. Stagelle vaan ja takalaudasta täysillä.