Suomen leijonien ykkösmaalivahdin paikkaa pitkään metsästänyt Fredrik Norrena on valmis kantamaan torjuntavastuun Riikassa, jos sellainen tilaisuus hänelle suodaan. Kevään 2006 MM-kisoissa 32-vuotias Norrena onkin lähempänä ykköstorjujan roolia kuin ehkä kertaakaan aikaisemmin.
- Eihän tässä hirveästi maalivahtivaihtoehtoja ole. Mitään pilvilinnoja en kuitenkaan rakenna, vaan mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mikä tilanne on, sanoo Norrena rauhalliseen tyyliinsä.
Samaan hengenvetoon hän vakuuttaa Suomen maalivahtitilanteen olevan hyvissä kantimissa. Kun Kärppien Niklas Bäckströmkin on saanut itsensä kuntoon, on kilpailutilanne maalivahtien kesken Norrenan mielestä hyvällä ja terveellä pohjalla.
Maalivahtien peluuttamisesta Fredrik Norrenalla on selkeä mielipide. Hän pitää joukkueen kannalta sopivimpana mallina sitä, että joukkueeseen nimettäisiin selkeä ykkösmaalivahti.
Ratkaisu on kuitenkin valmennusjohdon käsissä.
- Itse pystyn mukautumaan erilaisiin tilanteisiin ja erilaisiin rooleihin. Silloin kun pelaan, niin pelaan mahdollisimman korkealla tasolla, hän sanoo.
Torinon olympiaturnauksessa Fredrik Norrena torjui Suomen maalilla kahdessa ottelussa ja pelasi molemmissa nollapelin. Hän ei kuitenkaan odota, että ykköstorjujan paikka MM-kisoissa irtoaisi pelkästään Torinon näyttöjen perusteella. Nälkä pelaavaksi maalivahdiksi on kuitenkin kova.
Norrena vakuuttaa olevansa kaikin puolin hyvässä kunnossa. Kaksi viikkoa ennen MM-kisojen alkua Riikassa pelattu harjoitusottelu Latviaa vastaan oli Linköpingin maalivahdille tervetullut peli kolmen viikon tauon jälkeen.
- Fiilikset on hyvät ja teki hyvää pelata pitkästä aikaa. Kroppa ja pää ei ollut vielä siinä pelissä huippukunnossa, mutta kaksi viikkoa riittää hyvin siihen, että kaikki on kunnossa kun kisat alkavat.
Olympiahopeaa Torinossa saavuttaneen leijonajoukkueen yhteishenkeä on ylistetty monella taholla ennen kokemattomaksi. Norrenakin luonnehtii joukkuehenkeä mahtavaksi kokemukseksi. Hän uskoo ja toivoo, että samanlainen henki ja draivi syntyisi myös Riikaan matkaavan joukkueen keskuudessa.
- Torinossa menestys ruokki hyvää yhteishenkeä. Hyvät johtavat pelaajat toivat siihen paljon ekstraa. Kapteenisto oli siinä suuressa roolissa, ja kun vielä voitettiin pelejä, niin tuli sellainen henki, että meitähän ei pysty voittamaan kukaan, kertaa Norrena kokemuksiaan.
Nyt edessä ovat kuitenkin uudet kisat, eikä joukkuekaan ole täysin sama. Norrena muistuttaakin, että joukkuehenki on luotava jälleen uudestaan.
- Nyt on tämän porukan iso paikka luoda se yhteishenki, vaikka tottakai Torinon kokemuksia voidaan käyttää hyödyksi. Tosin lähtökohtakin on nyt erilainen, koska nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa kasvaa yhteen ennen kisoja. Torinoon vain tultiin ja alettiin pelaamaan.
Fredrik Norrenan tie huippumaalivahdiksi ja kiekkoammattilaiseksi ei ole niitä tyypillisimpiä. Pietarsaarelaisen IFK Lepplaxin kasvatti ei pelannut koskaan junioreiden piirijoukkueissa eikä ensimmäistäkään junioreiden tai poikien maaottelua.
- Debyyttini miesten sarjoissa tein jo joskus 13-14-vuotiaana. Pelasin ensin nelos- ja kolmosdivisioonassa ja sieltä etenin kakkoseen. Olin tehnyt jo siinä vaiheessa itselleni selväksi, että haluan eteenpäin ja ammattilaiseksi, hän muistelee.
Lepplaxin kakkosdivisioonajoukkueeseen Norrena nousi syksyllä 1989 vain 16-vuotiaana. Hän pelasi joukkueessa kolme kautta. Kakkosdivisioonan pohjoislohkon taso oli Norrenan mielestä tuolloin varsin kova, mikä kävi erinomaisesta koulusta nuorelle maalivahdille.
- Esimerkiksi Jan Jasko tuli Kalajoen Junkkareihin suunnilleen suoraan Tsekkoslovakian Canada Cup -joukkueesta. Kun siirryin TPS:n A-junioreihin, olin jo aika kokenut veskari A-junnujoukkueeseen.