Suomessa on havahduttu toimintoja hidastuttavan ja haittaavan sääntelyn määrään.
On pikkuhiljaa tajuttu, että lupalappujen täyttely kypsyttää ja että luukulta luukulle ramppaus tappaa luovuuden.
Hyviä ideoita jää toteutumatta, kun yrittäjiksi aikovat uuvahtavat jo lähtötelineisiin huomatessaan, kuinka pitkä ja tahmea tie on edessä erilaisten säädösten viidakossa.
Tavallinen kansalainenkin tuskailee lappusten ja lippusten parissa.
Ei tarvitse kuin suunnitella pihan perälle uutta liiteriä, kun yksi jos toinenkin taho vaatii selvitystä ja kuulemista, mitä siellä oikein puuhataan.
Poliittiset päättäjät ovat käynnistäneet elämää turhaan rajoittavien säännösten suitsimiseksi normitalkoiden nimellä kulkevan kampanjan.
Sujuuhan se näinkin. Ensin puolueet säätävät kaikessa viisaudessaan lakeja ja normeja, ja sitten ne puretaan.
Puolueista keskusta ehätti ensimmäisenä listaamaan, miten asioita voisi hoitaa joustavammin. Muut puolueet ovat luvanneet seurata perässä.
Pelkästään keskustan 101 toimenpiteen listalta löytyy monta kannatettavaa muutosesitystä. Esimerkiksi, että työllistämistukien aikataulujen ja ohjeiden on oltava yhtenäisiä koko maassa. On käsittämätöntä, että näin ei ole jo aiemmin ollut!
Taputan käsiäni myös sille esitykselle, että näyttö toteutuneesta energiankulutuksesta on hyväksyttävä osoitukseksi rakennuksen energiankulutuksesta.
Olen itsekin maksanut pöljyyttäni turhasta energiatodistuksesta. Jo todistuksen tekovaiheessa ajattelin, että eihän tässä ole mitään järkeä. Miettiä nyt, millä puolella tonttia puut kasvavat ja mikä osuus niillä on talon varjostamiseen ja sitä kautta asunnon lämmittämiseen.
Järkikin sanoo, että paras energiatodistus on asunnon sähkön tai muun lämmittävän energian vuosilasku. Se kyllä kertoo, kuinka energiapihi tai -syöppö asunto on.
Turhien normien romukoppaan joutaa myös jonninjoutava sääntö tähtisadetikkujen 18 vuoden ikärajavaatimuksesta. Tarvitaanko tosiaan täysi-ikäisyyttä siihen, että pääsee ostamaan ja viskelemään iloisesti ritiseviä tikkusia?
Kokoomuslainen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen olisi valmis perustamaan Suomeen sääntelysuodattimen.
Tämä eräänlainen ”sääntelypoliisi” miettisi tarkemmin, mitä milläkin keinoin säädellään vain säädelläänkö ollenkaan.
”Poliisi” voisi jopa kannustaa päättäjiä luottamaan äänestäjiinsä eli kansalaisiin. On aika paljon asioita, joita tavallinen ihminen tajuaa tehdä ilman erillisiä rajoituksia, sääntöjä tai holhousta.
Suomalainen on tunnettu rehellisyydestään. Missään ei noudateta sääntöjä niin pilkuntarkasti kuin meillä. Siksi rehellinen suomalainen teettää energiatodistuksen, vaikka kiroaa sen tyhmänä ideana mielessään. Siksi rehellinen kauppias vetää iltayhdeksältä kalterit kaljakaapin eteen, vaikka muilta osin kauppa saa olla auki vaikka läpi yön.
Rehellisyyttä on sekin, että tekee korjaavan liikkeen, kun huomaa olevansa väärässä.
Ainakin kaupan, palvelun ja matkailun saralla on turhaa sääntelyä, joka joutaa purettavaksi.
Sen sijaan esimerkiksi ympäristönsuojelussa sietää olla varovainen.
Jo edellä mainitun ympäristöministeri Grahn-Laasosen vetämässä ministeriössä aiotaan karsia ympäristölupien määrää.
Suomessa on tuhansia ympäristölupia enemmän kuin esimerkiksi länsinaapurissamme, mutta silti meillä kalat haukkovat happea kaivosvesien runtelemissa vesissä.
Normipoliisin onkin oltava tarkkana. Turha pois, mutta lapsi ei saa mennä pesuveden mukana.
Kolumni