Vanha sanonta kuuluu, että mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua. Lainsäädäntö on täynnä säännöksiä, määräyksiä, aikarajoja, ohjeita, tarkennuksia, normituksia, täsmennyksiä ja poikkeuksia.
Säädöstulva on valtava ja vaikeasti hallittava, kun uudet määräykset muokataan ja lisätään vanhoihin, jo olemassa oleviin säädöksiin. Olemme pikemminkin tilanteessa, jossa kaikki muu mikä ei ole erikseen sallittua on kiellettyä.
Kokoomuksen kansanedustajien Lasse Männistön ja Sanni Grahn-Laasosen tiistaina jakoon panema pamfletti turhista laeista ja säädöksistä uppoaa otolliseen maaperään. Kaksikko on koonnut hieman sattumanvaraisesti 46 lakia, säädöstä, asetusta ja viranomaiskäytäntöä, jotka heidän mielestään ovat ylisääntelyä ja voitaisiin purkaa.
Kieltämättä on naurettavaa, että tähtisadetikkujen käyttö on kielletty alle 18-vuotiailta ja että tilapäiseen hääkylttiopasteeseen tarvitaan ely-keskuksen lupa.
Normiviidakossa riittää perkausta, sillä Suomessa on sotien jälkeen julkaistu noin 73 000 säädöstä. Ei ihme, että odotamme joka asiasta ohjeistusta. Säädösten määrän lisäksi sisällön laajuus yllättää. Hallituksen esitykset ovat usein yli satasivuisia. Ja uutta pukkaa koko ajan. Siitä seuraa, että hallintoon tarvitaan paljon asiantuntijoita tulkitsemaan säädösviidakkoa.
Pieniä liikahduksiakin on tapahtunut. Koiraverosta on monin paikoin luovuttu, eikä hevosenottolautakuntaa taida olla enää missään kunnassa.
Kaikkiin epäkohtiin ei tarvita uutta lainsäädäntöä. Pitäisi harkita, milloin valistus ja asennekampanja ovat riittäviä järeiden säädösten sijaan. Norminpurkutalkoot ovat joka tapauksessa tervetullut aloite karsia turhaa ja joutavanpäiväistä byrokratiaa.