Kokeneiden kansanedustajienluopumisilmoitukset herättäväthuomiota ja myös kysymyksiä.
Politiikan toimintatavoista voidaan olla montaa mieltä, mutta viime vuosikymmeninä poliittinen järjestelmä on ollut itse asiassa varsin vakaa.
Keskustan neljännen kauden kansanedustaja, entinen ministeri, tyrnäväläinen Tapani Tölli liittyi viikonvaihteessa niiden kansanedustajien joukkoon, jotka perustelevat päätöstään olla hakematta jatkokautta osin pettymyksellä politiikan toimintatapoja kohtaan.
Varsin moni pitkän linjan kansanedustaja on viime viikkoina kertonut päätöksestään jättää ensi kevään eduskuntavaalit väliin. Muita tunnettuja luopujia ovat muun muassa keskustan Seppo Kääriäinen, SDP:n Riitta Myller, kokoomuksen Pertti Salolainen ja vasemmiston Kari Uotila, jotka eri syistä jättävät valtakunnallisen politiikan.
Luopumisilmoituksia on luvassa lisää, mutta enemmän on jatkohaluistaan kertovia kansanedustajia. Puolueiden piirijärjestöissä valmistaudutaan jo täyttä häkää ensi kevään eduskuntavaaleihin.
Ensimmäiseksi kysytään istuvilta kansanedustajilta, ovatko he käytettävissä. Sen jälkeen ryhdytään haravoimaan muita ehdokkaita, ja tarvittaessa järjestetään jäsenvaalit ehdokkaiksi pyrkivien kesken.
Tölli listaa luopumisensa syyksi iän lisäksi politiikan tekotavan muuttumisen: politiikka on pinnallistunut, muuttunut lyhytjännitteiseksi, päätöksentekokyky on heikentynyt ja mielikuvapolitiikka jyllää. Erityisesti häntä harmittaa se, että asioita kärjistetään ja ymmärretään tahallaan väärin (Kaleva 27.8.).
Tämä on varmaan totta, mutta tilannetta ei ole syytä dramatisoida. Politiikka on ollut viimeiset vuosikymmenet jopa poikkeuksellisen vakaata. Hallitukset ovat istuneet täydet vaalikaudet ja toteuttaneet eduskunnan enemmistön turvin hallitusohjelmaansa. Tällä vaalikaudella edes yhden keskeisen hallituspuolueen hajoaminen ei ole hidastanut menoa.
Kansanedustajan tehtävä on moneen muuhun työhön nähden julkista ja jatkuvan arvioinnin kohteena olemista. Ei siis ihme, että median kohdevalaisu voi tuntua raskaalta. Se kuuluu kuitenkin demokratiaan ja kansanedustajan työn luonteeseen.
Eduskunta on kansankunta pienoiskoossa, niin hyvässä kuin pahassa. Töllin kaltaiset asialliset ja osaavat kansanedustajat eivät päädy lööppeihin, kuten ne, jotka käyttäytymisellään murentavat eduskunnan ja kansanvallan arvostusta.
Politiikassa kyse on vallasta ja sitä käyttävät myös lööppikansanedustajat. Eduskunnassa päätetään hyvin konkreettisista asioista, jotka vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Juuri nyt jännitetään, paljonko ensi vuonna pitää maksaa veroja.
Kansanedustajien vaihtuvuus on politiikan normaalia kiertokulkua. Pitkään mukana olleet jättäytyvät pois ja tilalle tulee uusia. Nuorempien sukupolvien keskuudessa kansanedustajuutta ei välttämättä pidetä koko elämän mittaisena kutsumuksena, vaan yhtenä työtehtävänä muiden joukossa.
Politiikka on kestävyyslaji, jossa tuloksia voi joutua odottamaan pitkään. Luottamus mitataan neljän vuoden välein. Kuten tiedossa on, niin monet läpäisevät seulan toistuvasti.