Pääkirjoitus

Nor­jas­sa voitti oi­keis­to­pu­hu­ri

Oikeistokoalitio pääsee Norjassa valtaan kahdeksan demarivuoden jälkeen. Luvassa on kiristyvää ulkomaalaispolitiikkaa, veronkevennyksiä ja öljymiljardien jakoa.

Oikeistopuhuri puhalsi Norjan tuntureilta siihen malliin, että suurkäräjillä tapahtuu vallanvaihto.

Keskustaoikeistolainen oppositio siirtyy hallitusvaltaan, ja kahdeksan vuotta johtanut työväenpuolue siirtyy puheenjohtajansa, pääministeri Jens Stoltenbergin johdolla oppositioon. Työväenpuolue säilyy silti suurkäräjien suurimpana puolueena.

Porvaripuolueet saavat suurkäräjille 96 ja punavihreät 72 kansanedustajaa. Iso luuta viuhui muutenkin. 169-paikkaiseen parlamenttiin valittiin peräti 67 uutta kansanedustajaa.

Eniten kannatustaan kasvattaneen konservatiivisen höyren puheenjohtaja Erna Sohlberg ryhtyy pääministeriksi.

Sitä ennen on muodostettava toimiva hallitus, eikä neuvotteluista ole tulossa helppoja. Hallitukseen on tulossa höyren ohella populistinen edistyspuolue, kristilliset ja liberaalinen venstre. Vaalitappion kärsinyt, mutta hallituskokoonpanossa välttämätön edistyspuolue hamuaa valtiovarainministerin salkkua.

Höyre aloittaa tunnustelut neljän puolueen enemmistöhallituksen muodostamiseksi. Sohlberg tähdentää, että hallitusneuvotteluissa kaikki joutuvat antamaan periksi.

Höyre tekee joka tapauksessa historiaa. Mikään muu puolue ei ole aiemmin edes harkinnut maahanmuuttovihamielisen edistyspuolueen ottamista hallitukseen.

Tällä kertaa oikeistokoalitiota on kuitenkin vaikea muodostaa ilman edistyspuoluetta. Höyre itsekään ei ole järin kuuluisa maahanmuuttoystävällisistä linjauksista. Sohlbergin ollessa 2000-luvun alussa kunta- ja alueministerinä turvapaikkapolitiikkaa kiristettiin merkittävästi.

Ulkopuoliselle Norja näyttäytyy vauraana maana, jonka suurimmat ongelmat ovat työvoimapula sekä hyvinvoinnin ja öljyvarojen jakaminen kansalaisille.

Korkean elintason ja tasa-arvon varjossa pesii myös äärikantoja ja nurja suhtautuminen muualta tulleisiin. Yhteistä kansalaisille on EU-jäsenyyden vastustaminen.

Pääministeri Stoltenberg nousi kansakunnan isäksi kaksi vuotta sitten Utøyan ja Oslon joukkomurhien jälkeen.

Hänen sädekehänsä on himmentynyt, sillä attentaatin tutkinta on osoittanut suuria puutteita poliisin ja viranomaisten työskentelyssä.

Vaalikamppailussa esillä olivat kuitenkin terveydenhoitopalvelut, kuntauudistus ja öljyvarojen käyttö.

Porvarihallituksen listalla on verojen keventäminen ja hyvinvointipalvelujen yksityistäminen. Uudistuksia on tulossa opettajien jatkokoulutukseen, hoitojonojen purkamiseen ja perintöveron alentamiseen.

Suurin kiista puolueiden välille syntyy jättimäisen öljyrahaston käytöstä. Edistyspuolueessa ihmetellään, miksi varoja ei käytetä omien kansalaisten hyväksi, vaan lainataan halvalla muille.

Norjalaisten ongelmat tuntuvat talouskriisin jyräämällä ja työttömyyden koettelemalla EU-alueella pinnallisilta. Yltäkylläisyyden keskellä kiistellään lähinnä siitä, millä  tahdilla öljymiljardeilla on viisasta kasvattaa kansalaisten hyvinvointia ja vaurautta.