Tv-dokumentin mukaan maailman parhaat hiihtäjät syyllistyivät dopingiin 1990-luvulla. Norjalaisille asia on niin arka, ettei edes sanaa doping saa sanoa ääneen.
Hiihdon MM-kisat Lahdessa vuonna 2001 muistetaan siitä, että suomalaishiihtäjien kärkijoukko kärähti kiellettyjen aineiden käytöstä, dopingista. Lahden jälkeen Suomen maastohiihdossa mikään ei ole ollut niin kuin ennen.
Vaikka suomalaisia kohtasi joukkokäry, koko ajan on pidetty todennäköisenä, etteivät läheskään kaikki maailman huippuhiihtäjät ole liikkuneet ladulla pelkästään periksi antamattoman harjoittelun, oman lahjakkuuden ja terveen ruokavalion voimalla.
Ruotsin television SVT:n tällä viikolla esittämä dokumentti vahvistaa epäilyt siitä, että doping on ollut huipputasolla paljon laajempaa kuin tähän saakka on annettu ymmärtää. Tätä tukevat ohjelman tekijöiden käsiinsä saamat tiedot 1990-luvun huippuhiihtäjien veriarvoista. Ne ovat olleet niin korkeita, ettei ainakaan kaikkia niistä ole voitu hankkia hyväksytyin menetelmin.
Tv-dokumentti ei pysty todistamaan dopingin käyttöä aukottomasti, mutta se antaa tärkeää lisätietoa asiasta kertomalla hiihtäjien epäilyttävän korkeista hemoglobiiniarvioista.
Veriarvot ovat olleet niin monella urheilijalla sitä suuruusluokkaa, etteivät ne ole voineet olla mahdollisia muuten kuin lääketieteellisin keinoin: veritankkauksella tai turvautumalla epo-hormonin käyttöön.
Tv-dokumentissa päähuomion saavat norjalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja italialaiset hiihtäjät, jotka tähän saakka ovat päässeet kuin koira veräjästä. Suomalainenkin mainitaan, mutta sivuroolissa.
Etenkin norjalaisille pelkät epäilyt heidän hiihtäjiensä dopingin käytöstä ovat kuin pyhäin häväistystä. Yksistään sanan doping mainitseminen aiheuttaa suorastaan raivoa.
Ohjelman mukaan norjalainen kansallissankari, kahdeksankertainen olympiavoittaja Bjørn Dæhlie on yksi niistä, joiden veriarvot huitelivat epäilyttävissä korkeuksissa. Samaan ryhmään kuuluvat Kazakstanin Vladimir Smirnov sekä joukko muita 1990-luvun lopun mestarihiihtäjiä.
Dopingin ympärillä vallitsee suorastaan mafiamainen vaitiolon ilmapiiri. Tämä on selitettävissä sillä, että kysymys on hiihdossa liikkuvista isoista rahoista. Yllättävää ei ole, että kaikki ilmi tulleet mahdollisesti dopingiin syyllistyneet kiistävät syyllisyytensä.
Dokumentissa käytettiin esimerkkinä muutamia kymmeniä testaustuloksia. Suomen hiihtomaajoukkueen entisen päävalmentajan Kari-Pekka Kyrön mukaan niitä on kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n takana tuhansia. Totuus veriarvoista tuskin selviää ennen kuin FIS avaa kaikki testaustiedot.
FIS:n rooli herättää epäilyksiä siitä, että asia on sille kiusallinen. Yhä luullaan, että mitä vähemmän dopingista puhutaan, sitä enemmän vallalla pysyy kuviteltu kuva hiihdosta puhtaana urheiluna.
Suomalainen maastohiihto on jo kärsinyt rangaistuksensa vilpillisten menetelmien käytöstä. Toivottavasti myös oppi siitä on mennyt perille.
Norjalaisilla pyykinpesu on vielä edessä. Edes historiaa ei muuteta muuksi kieltämällä tosiasioita.