Norja on laatinut laajan uuden pohjoisen politiikan ohjelman. Sen myötä Norjan rooli pohjoisten alueiden yhteistyössä korostuu entisestään.
Norjassa on parin viime vuoden aikana valmisteltu uutta valtiollista ohjelmaa, joka linjaa maan roolia pohjoisen politiikassa, etenkin ulkopolitiikassa. Hallitus asetti 2003 tätä varten asiantuntijatyöryhmän, joka valmisti raportin nimeltä Mot nord, Kohti pohjoista.
Raportin pohjilta Norjan hallitus antanut parlamentille ilmoituksen, johon sikäläinen ulkoasiainvaliokunta otti kesäkuun puolivälissä kantaa. Asiantuntijatyö on näin jalostunut hallituksen ja parlamentin selkeiksi tahdonilmauksiksi, ja tuloksena on johdonmukainen näkemys Norjan roolista pohjoisilla alueilla. Käytännössä tämä tarkoittaa pohjoisia merialueita ja niiden luonnonvaroja, kahdenvälisiä suhteita Venäjään ja kansainvälistä yhteistyötä Barentsin neuvostossa ja Arktisessa neuvostossa.
On selvää, että rannikkovaltiona Norjalla on suuri mielenkiinto kaikkeen, mikä liittyy sen lähialueiden meriin ja merten käyttöön. Se kuuluu suoraan maan kansallisiin intresseihin, ja siihen liittyvissä kysymyksissä toisena osapuolena pohjoisessa on käytännössä vain Venäjä.
Suomen kannalta kiinnostavinta on, miten Norja muuten näkee roolinsa pohjoisessa.
Kuluneiden vuosien aikana eri maiden hallitukset ovat ikään kuin vuorollaan olleet aktiivisia pohjoisen suunnalla. Suomella on ollut kaksi "kohokohtaa", arktisen ympäristöyhteistyön alkuun saattaminen 1990-luvun alussa ja 2000-luvun taitteen aktiivisuus EU:n pohjoisessa ulottuvuudessa ja Arktisen neuvoston johdossa. Tällä hetkellä Suomi on pohjoisen politiikassa hyvin hiljainen ja vailla omaa roolia.
Kanada laati hiljattain oman kansallisen pohjoisen ohjelman. Norja oli hyvin aktiivinen Barentsin neuvoston syntyvaiheissa 1990-luvun alussa, ja se näyttää jälleen havahtuvan. Nyt ei ole kyse uusista aloitteista, vaan lukuisista pienistä askelista.
Oslossa halutaan vahvistaa pohjoisten alueiden politiikkaa nimeämällä tähän erityinen valtiosihteeri, ja lisäksi uusi valiokunta koordinoisi eri hallinnon alojen tekemisiä pohjoisessa.
Norja on jo nyt ainoana maana ylläpitänyt omaa kansallista Barents-sihteeristöä. Tätä Kirkkoniemeen sijoitettua toimintaa aiotaan vahvistaa, ja lisäksi sinne on hankkeissa on uusi Barents-instituutti.
Tromssaan puolestaan halutaan sijoittaa Arktisen neuvoston alainen aivan uusi kansainvälinen tutkimuslaitos. Sen aloitteen ajaminen on tärkeällä sijalla, kun Norja ottaa arktisen yhteistyön puheenjohtajuuden ensi vuonna.
Norjan läsnäoloa Luoteis-Venäjällä aiotaan vahvistaa, ja Kautokeinoon perustetaan uusi poronhoitoon elinkeinona liittyvä kansainvälinen keskus.
Suomea ei ohjelmissa juuri erikseen mainita, mutta on syytä huomata, että maiden pääministerien tavatessa toukokuussa Kirkkoniemessä Norja ilmoitti perustavansa uuden Suomi-asiamiehen viran Kautokeinoon.
EU:n ulkopuoliselle Norjalle Barents-yhteistyöllä on aina ollut suhteellisen suuri merkitys, mutta hallituksen tekemät linjaukset ovat selkeä uusi avaus pohjoiseen: alue nähdään kansallisena mahdollisuutena, jossa Norjan roolia on vahvistettava.
Sen sijaan Suomen tavoitteet pohjoisten alueiden politiikassa eivät ole missään luettavissa. Lisäksi tilanne on se, että Norjan suunnatessa alueelliseen yhteistyön selkeästi resursseja ovat Suomi ja myös Ruotsi ajautumassa yhä enemmän paitsioon.