Martti Ahtisaaren rauhanpalkinto on niin kova juttu, että mieli palaa väkisinkin erääseen äskeiseen tapahtumaan Göteborgissa. Kaupungissa järjestettiin viime kesäkuussa Sanomalehtien maailmanliiton Wanin ja Päätoimittajien maailmanfoorumin Wefin suurkongressi, joka vetää lehdistön kermaa paikalle kaikkialta maailmasta - ja sen vanavedessä maailman mahtimiehiä ja -naisia sekä muita mielenkiintoisia persoonia.
Viime kesäkuussa Wefin johtokunta oli saanut suljettuun lounastilaisuuteensa Göteborgiin kaksi kiinnostavaa vierasta: entisen shakin maailmanmestarin Garri Gasparovin Venäjältä ja Norjan Nobel-komitean puheenjohtajan Ole Danbolt Mjösin. Mjös on tromssalainen lääkäri, joka lukee koko maailman silmien edessä Nobelin rauhanpalkinnon saajien nimet.
Perjantaina Mjösin muutaman minuutin kestävä suuri hetkensä koko maailman silmien edessä sähköisti koko Suomen ja puoli maailmaa. Mjös nosti presidentti Ahtisaaren suurten suomalaisten harvalukuiseen joukkoon. Ahtisaaresta tuli viimeistään nyt kaikkien aikojen tunnetuin ja arvostetuin suomalainen maailmalla.
Gasparov ja Mjös ovat toistensa täydellisiä vastakohtia. Poliitikko Gasparov lukeutuu Venäjän opposition kärkinimiin. Hän on väkevä puhuja, jonka terävät analyysit Vladimir Putinista ja Dimitri Medvedevistä sekä pisteliäät kommentit Kremlin vallankäytöstä panevat haukkomaan henkeä. Vaikka Gasparovin lennokkuus kohoaa ajoittain epäuskottavuuden sfääreihin, hän vetää kuulijoiden korvia puoleensa kuin magneetti. Gasparovia on pakko kuunnella, kun hän aloittaa hypnoottisen "saarnansa".
Mjös on rauhallinen, harkitseva, diplomaattinen ja hyvin täsmällisesti sanansa asettava lääketieteen tohtori. Hänestä voisi käyttää ilmaisua cool, mutta hän ei ole silti tippaakaan tylsä. Hän lumoaa älyllisyydellään ja terävyydellään, eikä hän ole täynnä itseään Gasparovin tavoin. Mjösistä jää keskustelukumppanille vaikutelma, ettei hän ei unohda saman tien, mitä hänelle on sanottu.
Minulle tarjoutui tilaisuus keskustella Mjösin kanssa Göteborgissa Wefin suljetussa tilaisuudessa ja sen jälkeen vielä epämuodollisesti. Raportoin kiinnostavimmat tiedot heti tuoreeltaan Kalevan lukijoille. Uutisen kärki oli siinä, ettei Mjös suostunut kommentoimaan Ahtisaaren mahdollisuuksia eikä ohitusta virallisesti eikä epävirallisesti, mutta hän myönsi, ettei rauhanpalkintoa ollut jaettu aina oikeudenmukaisesti. Hän mainitsi esimerkkinä intialaisen Mahatma Gandhin, joka ammuttiin 1948 ja jonka osalta Nobel-komitea ei voi virhettään oikaista.
Norjan Nobel-komitea korjasi nyt toisen väärinarvionsa: sen, ettei se ollut myöntänyt rauhanpalkintoa Suomeen. Presidentti Urho Kekkonen oli myös aikoinaan vahva ehdokas. Tiettävästi Kekkonen hävisi äänestyksen Nobel-komiteassa hiuksenhienosti vain yhdellä äänellä neuvostoliittolaiselle toisinajattelijalle Andrei Saharoville.
Saharovin palkitseminen oli paikallaan, mutta jälkikäteen on Oslossakin varmaan nähty, että Kekkosen sivuutus oli emämunaus. Etykistä alkanut prosessi vaikutti nimittäin omalta osaltaan siihen, että maailman suurin reaalisosialismin kokeilu törmäsi seinään. Etyk päästi pullon hengen irti ihmisoikeuksien nimissä, eikä sitä saatu enää takaisin.
Kun kerran tilaisuus tuli, piti tietenkin lobata Suomen puolesta. Esitin Mjösille tiukan kysymyksen, onko Norjan Nobel-komitea sulkenut suomalaiset pois suosiostaan. Kysymys perusteluineen sai Mjösin hätkähtämään, kun sille tuli vielä tukea toimittajakollegoilta. Uutisjutuissa ei kuitenkaan raportoida ihmisten elekielestä. Läsnä oli muun muassa valistuneita afrikkalaisia ja aasialaisia päätoimittajia, jotka tunsivat hyvin Ahtisaaren ansiot.
Vaikka Mjös vältteli suoria vastauksia suoriin kysymyksiin, hän totesi, että kuka hyvänsä, jolla on oikeus tehdä ehdotuksia Nobel-komitealle, voi esittää Ahtisaarta. Eräs norjalainen toimittaja kävi kuiskaamassa tilaisuuden jälkeen, että Ahtisaari oli yhä komitean lyhyellä listalla. Se paljasti, ettei Nobel-komitea ollut kääntänyt selkäänsä suomalaisille ikiajoiksi. Kuka tietää, vaikka tuo pieni episodi sai Mjösin perehtymään aiempaa paremmin Ahtisaaren ansioihin. Nyt hän tuntee ne tarkoin, koska hän luki ne tiedoksi koko maailmalle.
Rauhannobelit ovat menneet viime vuosina henkilöille, joista eivät tule heti mieleen rauhanteot. Nobel-komitea osoitti näin haluaan laajentaa rauhan käsitettä, Mjös perusteli. Nyt Nobel-komitea palasi perinteisemmälle linjalle - ja suomalaiset voivat olla taas norjalaisten kanssa hyvää pataa.
Vanhat Nobel-kaunat on poispyyhitty.