Ennakkosuosikin osa on urheilussakin usein ankara. Varma voittaja onkin kisan jälkeen kaikkea muuta kuin voittaja. Moskovan euroviisufinaalin etukäteen varma ykkönen Norja kuitenkin piti pintansa. Ja Alexander Rybak teki sen vielä ylivoimaisemmin kuin kukaan osasi toivoa tai pelätä.
Rybakin itsensä säveltämä Fairytale-viulurenkutus ei välttämättä poraudu populaarimusiikin historiaan, mutta lauantaina se porautui eurooppalaisten kallojen halki kuin ydinpolttoaine maapallon läpi Kiina-ilmiössä.
Alexander Rybak on syntynyt Neuvostoliitossa, tarkemmin sanottuna Valko-Venäjän Minskissä. Ei tarvitse olla suuri nero tai näkijä pystyäkseen ennustamaan, että ensi vuoden Eurovison laulukilpailuissa muutamakin Länsi-Euroopan maa lähtee Norjaan itäeurooppalainen artisti edustajanaan.
Euroviisuihin osallistui 42 maata. Siitä voi jokainen laskea, kuinka tolkuttoman huikea Norjan pistemäärä 387 on. "Tämä sattuu", lauloi Rybak. Nastolan suuri poika Antero Mertaranta voisi vastata Alexanderille, että "vaikka tekee kipeää, ei haittaa..."
Onks totta ja?
Pohjoismaiden menestyksen kruunasi 218 pisteen Islannin sijoittuminen toiseksi. 18-vuotias Yohanna nosti viisuosakkeitaan jatkuvasti finaalipäivään saakka. Mutta Is It True? Onko meillä pohjoismaalaisilla todellakin näin ankeata? Yohanna lauloi löytävänsä sinisestä mustan ja jääneensä yksin, vaikka niin ei pitänyt käydä. Oli kappaleessa toki paljon muitakin tuttuja aineksia.
Kolmanneksi ponnisti Azerbaidzhanin kaksikko Aysel & Arash 207 pisteellään. Duon Always jaksoi kaiken vauhtinsa keskeltä raahautua ihan kelvolliseksi kokonaisuudeksi. Oivaltavalla väliosalla ryyditetyssä kappaleessa pantiin välillä kansantanssiksi kuin parhaissakin kyläjuhlissa. Lavalta puuttui ainoastaan vartaassa korventuva elukka.
Kärkipäähän veikattu Turkin Hadise myös porskutti sinne Düm Tek Tek -rytmittelyn neljännellä sijallaan. Musikaalinero Sir Andrew Lloyd Webberin säveltämä ja Jade Ewenin laulama It´s My Time palautti viidennellä sijallaan osan Britannian viime vuosina ryvettyneestä viisumaineesta.
Suomi jumboili
Viron Urban Symphonin sinfoniset tunnelmat toivat kuudennen sijan. Kreikan Sakis Rouvas nappasi sijan seitsemän. Jos todellakin pitää paikkansa, että kreikkalaiset pitivät kappaleen This Is Our Night voittoa varmana, niin ei heitä ainakaan itseluottamuksen puutteesta voi syyttää.
Ranskan tähtiedustaja Patricia Kaas hempeili kahdeksanneksi. Yhdeksänneksi sijoittunut Bosnia-Hertsegovinan Reginan kappale Bistra Voda soi kuin sosialistista realismia edustava veistos. Armenian Inga & Anushin Tainted Love -klassikkoa hyödyntänyt Jan Jan mahtui sekin vielä kymmenen parhaan joukkoon.
Isäntämaa Venäjä oli valinnut edustajakseen Anastasia Prikhodkon ja kappaleekseen Mamon. Joku ilkeämielinen voisi päätellä, että Venäjällä ei ollut suurta hinkua päästä järjestämään toisia euroviisuja putkeen.
Finaalin jumbo oli Suomi. Se oli yllättävän huono sijoitus. Mutta jos eurooppalaiset pitivät jopa Kroatian, Liettuan, Albanian tai Espanjan kappaleita Waldo´s Peoplen Lose Controlia parempina, niin minkäs teet.
