Norjan hallitus pitää pohjoista kansallisesti tärkeänä painopistealueena. Ero suomalaiseen ajattelutapaan on suuri, Norjan hyväksi.
Suomen naapurissa sijaitsee valtio, jonka mielestä pohjoiset alueet ovat maan tärkein strateginen painopistealue. Norjan ja Suomen hallitusten suhtautumistavalla pohjoisuuteen on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Vuoden 2006 lopulla Norjan pääministeri Jens Stoltenberg julkisti erityisen pohjoisten alueiden strategian. Kuluneella viikolla sitä päivitettiin. Suurin osa strategian toimenpiteistä todettiin jo tehdyiksi, nyt oli aika katsoa vielä eteenpäin.
Yksi uusista piirteistä on Tromssan voimakas kehittäminen kansainvälisenä tutkimuskeskuksena, joka keskittyy arktiseen ympäristöön ja ilmastoon. Hallitus sanoo tahtovansa, että Tromssan tutkimuslaitoksia vahvistetaan tavoitteena kansainvälisesti johtava asema.
Tällä tiellä ollaan jo varsin pitkällä. Tromssan asema vastaa Oulua tai Rovaniemeä, mutta siellä tapahtuu asioita, joita Pohjois-Suomessa on turha kuvitella. Esimerkiksi huhtikuun lopulla Arktisen neuvoston ulkoministerikokouksen yhteydessä pidetään korkean tason ilmastoseminaari, jonka pääpuhujana on Nobel-voittaja Al Gore. Myös ulkoministeri Hillary Clintonin tuloa paikalle on pidetty mahdollisena.
Oleellista Norjassa on juuri se, että pohjoisen korostamisen takana on koko hallitus. Erityisesti siinä ovat kunnostautuneet pääministeri Stoltenberg ja ulkoministeri Jonas Gahr Støre, joka puhuu pohjoisuudesta kaikilla mahdollisilla kansainvälisillä areenoilla jatkuvasti.
Täysin vertailukelpoisia Suomen ja Norjan lähtökohdat eivät ole. Oleellinen osa Norjan aktiivisuutta liittyy pohjoisiin merialueisiin, joissa sillä on selvä kansallinen intressi. Vastaavaa maantiedettä ja merellisiä resursseja ei muilla läntisen Euroopan mailla ole.
Norja korostaa strategioissaan myös matkailun kehittymistä ja kanssakäymistä Venäjän kanssa. Suomen Lapissa matkailu on jo muutenkin aivan eri tasolla ja Venäjä-yhteydet koskevat koko maata, eivät vain pohjoista kolkkaa Norjan tavoin. Norjan valtiontalous on myös sillä mallilla öljytulojen myötä, että alueellisia resursseja on helpompi jakaa.
Silti kyse on väistämättä myös hallituksen mielenkiinnosta ja suhtautumistavasta.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen on koettanut edistää pohjoissuomalaisen elinkeinoelämän yhteyksiä Norjaan ja Venäjälle. Kemijärven sellutehtaan lopettamisen jälkeen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen pani pystyyn laajan Lappi-työryhmän selvittämään Lapin kehitysmahdollisuuksia.
Siinä Suomen hallituksen viimeaikaiset teot pohjoisessa suurin piirtein ovatkin. Pääministeri Matti Vanhanen on pitänyt Oulussa yhden puheen pohjoisista teemoista, ulkoministeri Alexander Stubbilta ei ole toistaiseksi kuultu mitään Suomen pohjoisten alueiden ulkopolitiikan tavoitteisiin liittyvää linjausta.
Toki esimerkiksi Pohjois-Suomen uusien kaivosten kaipaamaa infrastruktuuria kuten ratoja Suomen hallitus on ollut valmis tukemaan. Silti lähestymistapa on ollut kovin sirpaleinen, eikä useimmista Lappi-työryhmänkään ehdotuksista ole sen koommin paljon kuultu. Suomessa aluepolitiikkaa pidetään yleisesti rasitteena.
Vanhanen ja Stubb ovat usein yhteyksissä Stoltenbergin ja Støren kanssa. Näkemys pohjoisten alueiden merkityksestä ei silti näytä olevan tarttuvaa lajia. Toisin pitäisi olla, etenkin kun myös Euroopan unioni on syksyn ja talven mittaan havahtunut linjaamaan politiikkaansa pohjoisessa.