Kirjoittaja on ulkoasiainministeriön kansliapäällikkö (valtiosihteeri).
Kylmän sodan aikana Nato ja Neuvostoliitto satelliitteineen olivat vahvasti aseistettuina vastakkain kautta Euroopan. Suomessa sotilasliittoutumien välinen jännitys koettiin ennen muuta kahtiajaetun Saksan ja Berliinin sekä pohjoisessa Norjan ja Tanskan Nato-jäsenyyden kautta. Vain kahdella Nato-maalla oli yhteinen maaraja Neuvostoliiton kanssa.
Toinen näistä valtioista Turkin ohella oli Norja. Rajan pituus Norjan ja sen itäisen naapurin välillä on lähes 200 kilometriä. Kylmän sodan vuosina raja oli käytännössä suljettu tavanomaiselta kanssakäymiseltä. Murmanskin laivastotukikohta oli liian lähellä.
Tänään tilanne on toinen Pohjois-Euroopassa ja Norjan pohjoisilla alueilla, joihin luetaan myös Barentsin meri ja Huippuvuoret. Kylmän sodan päätyttyä alueen perinteinen turvallisuuspoliittinen merkitys on väistymässä taka-alalle. Energia, kalastus ja ympäristö sekä ydinjätteet ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi.
Viime huhtikuussa Norjassa valmistui hallituksen selonteko, jossa listataan keinot pohjoisten alueitten hyödyntämiseksi sekä alleviivataan yhteistyön tärkeyttä eri alueitten kesken ja yli hallintorajojen. Raportin tarkoituksena on toimia "kansallisena silmien aukaisijana" sekä keskustelun herättäjänä.
Suurkäräjät kävivät sen pohjalta keskustelun 15.6.2005, jolloin sovittiin pohjoisten alueitten nostamisesta aiempaa merkittävämpään rooliin Norjan ulkopolitiikassa. Samalla korostettiin Naton olevan vastedeskin keskeinen tekijä pohjoisessa. Sen keinot vastata käytännön yhteistyön uusiin haasteisiin arvioitiin kuitenkin kovin rajallisiksi. Tärkeänä pidettiin myös liittolaisten informointia Norjan pohjoisen dialogin prioriteeteista mukaan lukien Barents-yhteistyö ja Arktinen neuvosto.
Norjan pohjoisten alueitten politiikan pääroolissa on nyt Venäjä ja perusteemoina Barentsinmeren luonnonvarat kaasu ja öljy kärjessä. Norja onkin alkanut näyttävästi panostaa Venäjä-suhteisiinsa. Näitä pyrintöjä on vauhdittanut tietoisuus siitä, että pohjoisilta merialueilta uskotaan vastedes löytyvän neljännes maailman vielä hyödyntämättömistä öljy- ja kaasuvaroista. Lähi-idän epävakaan tilanteen vuoksi pohjoisten energiavarojen suhteellinen merkitys kasvaa USA:n ja Euroopan huoltovarmuuden kannalta.
Kiinnostusta ovat lisäksi kasvattaneet Venäjän lähivuosien suotuisaksi ennustettu talouskehitys, norjalaisten energiajättien Statoilin ja Norsk Hydron pyrkimykset päästä osallisiksi Stokmanovskojen ja muitten uusien venäläisten kaasu- ja öljykenttien hankkeista sekä norjalaisten halukkuus tarjota omaa "off shore" -teknologiaansa. Lisäksi tulevat norjalaisten venäläisiä kiinnostavat kokemukset öljyvarojen rahastokäytöstä.
Niin ikään taustalla on pelko siitä, että ellei Norja aktivoidu, se jää syrjään Venäjän sopiessa USA:n, EU:n ja Kiinan kanssa energiaresursseista ja kuljetuksista.
Norjan saatua alkusyksystä uuden Jens Stoltenbergin kolmen puolueen hallituksen - ensimmäisen enemmistöhallituksen 20 vuoteen - on pohjoisten alueiden politiikka nostettu entistä näkyvämmin prioriteettiasemaan. Uusi ulkoministeri Gahr Störe on puhunut yhteistyöstä itänaapurin kanssa Norjan ulkopolitiikan "nopeimmin laajentuvina suhteina".
Vuodesta 2003 saakka keskeytyksissä olleet kahdenväliset neuvottelut talousvyöhykkeen jakolinjasta Barentsin merellä on nekin saatu vastikään uudelleen käyntiin. Norjassa on parhaillaan työn alla myös Barentsinmeren resurssien hallintasuunnitelmaa, jonka on määrä valmistua ensi vuonna. Pitkän tähtäimen tavoitteena tässä on koko Barentsin alueen yhteissuunnitelma.
Norjan Venäjä-politiikan dynaamisuus näkyy myös kauppasuhteitten nopeassa kasvussa, olkoonkin että lähtötaso on esimerkiksi Suomeen verrattuna ollut alhainen. Norjan vienti Venäjälle koostuu voittopuolisesti kalatuotteista ja kasvoi 2004 noin 25 prosenttia ja viime vuonna peräti 60 prosenttia. Venäjästä on tullut norjalaisen kalan kolmanneksi tärkein yksittäinen vientikohde. Myös Norjan investoinnit Venäjällä kalanjalostukseen ovat kasvussa. Tässä vaikuttaa edullisen työvoiman saatavuus ja venäläisten viranomaisten pyrkimys kalan jalostamiseksi omassa maassa.
Toinen dynaaminen tekijä norjalais-venäläisissä suhteissa on korkean tason vierailuvaihdon aktivoituminen. Pääministeri Bondevik teki kesällä vierailun Venäjälle ja kävi keskustelut sekä presidentti Putinin että pääministeri Fradkovin kanssa. Kuluvan vuoden aikana 14 norjalaisministeriä on kyläillyt itäisessä naapurissa.
Parhaillaan Oslossa suunnitellaan pääministeri Stoltenbergin vierailuohjelmaa. Norja on ollut onnistuneesti mukana myös Beslanin koulun jälleenrakennusprojektissa Pohjois-Kaukasiassa. Kaiken kaikkiaan Norja on harjoittanut realistista Venäjä-politiikkaa naapurinsa demokratiakehityksen kipupisteitä unohtamatta.
Suomi ja Ruotsi mainittiin vain ohimennen Norjan hallituksen pohjoisia alueita koskeneessa selonteossa. Kuitenkin myös Suomen ja Venäjän suhteet ovat dynaamisessa vaiheessa. Maitten välinen kauppa kasvaa Norjan tavoin nopeasti. Suomen valtiojohdon yhteydet Venäjälle ja hallitusten välinen vierailuvaihto on Norjaakin vilkkaampaa. Kaiken kaikkiaan käsillä on oivallinen mahdollisuus lisätä yhteistyötä Suomen ja Norjan välillä pohjoisessa sekä hyödyntää yhteisesti Suomen idänkaupan kokemusta. Onnistuessaan tämä merkitsee lupaavia näkymiä, ei vain Suomelle yleensä, vaan myös Pohjois-Suomelle ja erityisesti sen kahdelle pohjoiselle läänille.