Norjan suurkäräjät hyväksyi myöhään tiistaina 37 vesistöä ja 21 vuonoa uuteen suojeluohjelmaan, jonka avulla tärkeimmät luonnonlohikannat pyritään suojaamaan vesistömuutosten ja lohen kassikasvatuksen haitoilta.
Hallituksen esittämä ohjelma on kuitenkin kompromissi suojelun ja elinkeinon tarpeiden välillä: muutokset eivät ole suuria ja vain kolme kassilaitosta joutuu siirtymään pois uusista kansallisista lohivuonoista.
Häätö on edessä kahdella Trondheiminvuonon ja yhdellä Alattionvuonon kassilaitoksella. Tenovuonossa sijaitsevat kasvatuskassit jäänevät sen sijaan paikoilleen.
Suojeluohjelma perustuu hallituksen nimeämän ja tuomari Georg F. Rieber-Mohnin johtaman Villilohivaliokunnan mietintöön vuodelta 1999. Se edusti laajasti eri intressiryhmiä mutta esitti siitä huolimatta lähes yksimielisesti 50 lohivesistön suojelemista. Niistä 33 olisi ollut yhteydessä yhdeksään vuono- tai rannikkoalueeseen, joilla esimerkiksi lohen kassikasvatus olisi kielletty.
Lisäksi lohenkasvatus olisi kielletty kokonaan Itä-Finmarkun rannikolla Mehamnin lähistön Kinnarodden-niemestä Venäjän rajalle saakka.
Järeät toimet
nähtiin tarpeellisiksi
Villilohikomitean mukaan järeät toimet olivat tarpeen, ja se olisikin suojellut 90 prosenttia Pohjois-Atlantin lohen Norjassa kutevista kannoista.
Mietintö kävi läpi kaikkiaan kolme hallitusta.
Nykyisen Bondevik II:n tekemä ja suurkäräjien nyt hyväksymä kompromissiesitys keskittyy niihin lohen tuotantoalueisiin, joilla kanta on tiheää ja tuotantokykyistä sekä suurikokoista.
Ohjelmassa on huomioitu myös geneettisesti erikoiset kannat ja maantieteellinen edustavuus.
Laaja Itä-Finmarkun suojelualue kaatui. Siitä ohjelmaan jäivät vain Teno- sekä Näätämö- ja Bøkfjorden-vuonot.
Kielto ei koske Tenovuonon kasseja
Finmarkusta suojeluohjelmaan otettiin Näätämö- ja Bøkfjorden-vuonot, Teno-, Porsangin- ja Alattionvuonot sekä Repparfjorden. Jokialueista suojellaan kymmenen lohivesistöä, muun muassa Näätämö- ja Tenojokien vesistöt. Tromssan läänin vuonoista suojellaan Malangen, Raisinvuono ja Naavuono, jokialueista Målselva, Raisinjoki ja Naajoki.
Vuonoihin tulee sekä kielto- että rajoitusalueita. Suurkäräjät laajensi oppositio- ja hallituspuolueiden väännössä esitettyjen suojelualueiden rajoja muun muassa Naa-, Alta- ja Porsangin-, Näätämö- ja Bøkfjorden-vuonoissa. Kompromissiin sisältyy se, että suurkäräjät esittää hallitukselle luopumista väliaikaisista lohen suoja-alueista. Osa 50 uudesta, vasta jakoon tulossa olevasta lohikassiluvasta jätetään odottamaan niiden vapautumista.
Norjan ja koko maailman suurimmaksi atlantinlohen nousujoeksi mainitun Tenojoen ja -vuonon rajoitusalue ulottuu vuonon suulle saakka. Siitä huolimatta vuonon keskivaiheilla sijaitsevat Skjåneslaks AS:n lohikassit saavat jäädä vuonoon.
Kansallisiin lohivuonoihin ei saa perustaa uusia kassilaitoksia ja niihin jääviltä laitoksilta tullaan vaatimaan nykyistä tiukempia terveystarkastuksia sekä tehokkaampaa kasvatuslohien karkaamisten estämistä. Kassilaitokset pyritään siirtämään pois tärkeimmistä lohivuonoista vapaaehtoisin sopimuksin kahdeksan vuoden sisällä.
Lohikanta
heikentynyt Atlantilla
Norjan ympäristöministeri Børge Brende (høyre) kiitti ministeriön nettisivuilla ohjelmaa siitä, että se huomioi sekä villilohen suojelun että kasvatuselinkeinon tarpeet.
Ohjelmalla on myös kansainvälistä merkitystä: lohen urheilukalastus on tärkeä osa matkailuelinkeinoa ja lohi vaikuttaa miljoonien Pohjois-Atlantin rannikon ihmisten elämänlaatuun virkistyksen kautta. Luonnonkanta turvaa myös kasvatuselinkeinon geneettisen pohjan.
Breden mukaan ohjelma on tärkeä osa kassikasvatuksen pitkän tähtäimen elinkeinostrategiaa: markkinat ovat yhä tietoisempia ympäristökysymyksistä ja siksi on tärkeää, kuinka uskottavasti ne on järjestetty.
Kansalliset lohivuonot ovat myös merkittävä voimavara, kun kehitetään niiden merilajien kassikasvatusta, jotka eivät uhkaa luonnonlohen tilaa.
Pohjois-Atlantin lohikannat ovat taantuneet viimeisten 30 vuoden aikana erityisesti Atlantin etelä- ja länsiosissa mutta myös Norjassa, jossa on yhteensä 667 lohivesistöä. Niistä 40 prosentissa lohikanta on hävinnyt tai uhanalainen ja yleistilanne koko Norjassa huolestuttava.
Luonnonkantoja uhkaavat jokien happamoituminen, vesistöjen säännöstely, Gyrodactylus salaris -lohiloisen leviäminen, Pohjois-Atlantin huonot kasvuolosuhteet ja vuonojen kassilaitoksista leviävät lohitäit. Lisäksi kasseista karkaavat kasvatuslohet heikentävät niiden perimää.
Villilohikomitean mietintö ei ole hidastanut kassikasvatuselinkeinon kasvua.
Viime vuonna Norjassa tuli myyntiin 40 uutta kassilupaa - kaikki Finmarkkuun myönnetyt 10 uutta lisenssiä ovat kuitenkin yhä lunastamatta. Finmarkun luvista kaksi osoitettiin lisäksi suojeltuun Porsanginvuonoon, joka on mukana myös kansallisessa lohivuono-ohjelmassa.