Paula Väinämön näyttely Matkapäiväkirja Vietnamista jakautuu kahteen osaan.
On uuden ja oudon kulttuuripiirin kohtaamisesta kertovia matkavalokuvia ja vietnamilaisella lakkamaalaustekniikalla tehtyjä töitä
Väinämö on poiminut valokuviinsa välähdyksiä vietnamilaisesta arkielämästä. Muutamat otokset, esimerkiksi Markkinoilla, jäävät turistikuvan tapaisiksi, ympäristön koristeellisuutta alleviivaaviksi.
Toiset kuvista onnistuvat pysäyttämään, teoksessa Heippa miehen puuttuvan käden ja jalan hahmottaa vasta iloisesti tervehtivien kasvojen jälkeen.
Kuvassa Hyvin pakattu mopedin perään häkkiin ahdettu siipikarja on poimittu esiin liikenteen vilinästä osuvana elämisen tapaa kuvaavana yksityiskohtana. Koiran ruuaksi valmistamista kuvaava Juhla-ateria tekee kulttuurien eroja näkyväksi. Se, mitä on oppinut pitämään syötävänä, on syvällä ihmisessä ja vastenmielisyys "ei-syötävään" vahva.
Lakkamaalauksissa tekniikka on keskeisessä roolissa. Väinämö on opiskellut perinteistä maalaustekniikkaa Vietnamissa.
Kuvat ovat pienehköjä ja kaikissa on aiheena ihminen. Lakkamaalauksen monet päällekkäiset kerrokset antavat väreille syvän, metallimaisen hehkun ja paikoin pinta muistuttaa hyvin pienistä paloista koottua mosaiikkia.
Vaikka kuvat ovat syntyneet hitaasti, on niissä ekspressiivisen taiteen mieleen tuovia sommittelu- ja väriratkaisuja. Selkänsä katsojalle kääntänyt Vihreä mies muistuttaa Vilho Lammen maalausten hahmoja. Tässä työssä kehys kiertää työtä kovana mustana viivana.
Kuukasvot on toinen työ, jossa kehys rajaa turhaan. Maalaus on kuin katkelma murentuneesta seinämaalauksesta, pala, jonka olisi voinut antaa rajautua tilaan rosoisemmin.
Lakkamaalaustekniikkaa on kiinnostavaa nähdä muutoin lähtökohdiltaan länsimaisen kuvan tekotapana.
Ehkä Paula Väinämö kehittää siitä vielä Suomenkin ilmastossa toteuttamiskelpoisen sovelluksen, perinteisessä muodossaan se vaatii Vietnamin kosteutta ja lämpöä onnistuakseen.