Tiistaina varmistui, ettei nykyinen hallitus tee rakentamispäätöksiä uusista nopeista ratayhteyksistä. Suunnittelu toki saa vauhtia.
Suurhankkeet sijoittuvat etelään. Hallitus ei saa unohtaa pohjoisia väylätarpeita.
Ne kansalaiset, kunnat ja maakunnat, joiden odotukset nopeiden raideyhteyksien rakentamisesta ovat uuden hallituksen aloitettua olleet korkealla, joutuvat viimeistään nyt palaamaan maan pinnalle.
Tiistaina selvisi, että Antti Rinteen (sd.) hallitus kyllä vauhdittaa kolmen Etelä-Suomessa sijaitsevan miljardiluokan ratahankkeen suunnittelua, mutta rakentamispäätöksiä tämä hallitus ei vielä tee. Näin kertoi liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.)
Suunnittelua varten perustetaan kaksi hankeyhtiötä, jotka pohjustavat pääkaupungista Turkuun tavoiteltua tunnin junayhteyttä ja pääkaupungista Tampereelle suuntautuvaa niin sanottua Suomi-rataa.
Esillä ollut uusi yhteys Helsingistä itään pannaan ratalinjausta koskevaan tarkempaan selvitykseen.
Vielä hallitusneuvotteluiden aikana nykyinen pääministeri Rinne kertoi "isona näkymänä" olevan, että väyläverkostossa päästään ottamaan "loikka eteenpäin nopeammin kuin mitä on kuviteltu".
Hallitusohjelmaan kolmesta suurhankkeesta tuli kuitenkin jo laimeahko linjaus. Sen mukaan hankkeiden pääomitus toteutetaan julkisen talouden tasapainon ja menokehyksen raameissa.
Mitään nopeaa loikkaa ei nyt nähdäkään.
Yksittäisten hankkeiden suunnittelu kestää ministeriön arvion mukaan kuudesta kahdeksaan vuotta. Jo siitä voi päätellä, että pääkaupungista ajetaan Turkuun tai Tampereelle noin tunnissa näillä näkymin vasta 2030-luvulla.
Hitaampi eteneminen on ymmärrettävääkin siksi, että kolmen jättiurakan hinta nousisi arvioiden mukaan noin kymmeneen miljardiin euroon. Varsinaiseen rakentamiseen onkin tultava rahaa myös muualta kuin valtion budjetista. Muuten kolme urakkaa tai jo parikin niistä imaisisi rahoituksen muilta liikennehankkeilta lähes tyystin.
Uusille nopeille raideyhteyksille löytää helposti perusteluja. Nopeat yhteydet helpottavat työmatkaliikkumista. Jos ihmiset ja tavara siirtyvät kumipyöriltä tai lentokoneista juniin, liikenteen päästöt vähenevät.
Pohjoisesta näkökulmasta silmiinpistävä piirre "tunnin junan" ja Suomi-radan kohdalla on se, että ne tukisivat nimenomaan Helsinki–Turku–Tampere-kolmion kasvua. Alueella sijaitsee nyt noin 50 prosenttia Suomen työpaikoista, mutta ne loput 50 ovat edelleen muualla. Peruskysymys on, pitääkö keskittymiselle panna lisää vauhtia.
Suomi-radasta hyötyjä keräisivät toki myös Tampereen pohjoispuoliset maakunnat. Pelkkä vilkaisu matkustaja- ja tavaraliikennetilastoihin riittää osoittamaan, että Pohjanmaan radan kutsuminen maan pääradaksi on täysin perusteltua.
Tämän pitää näkyä myös tulevassa rahanjaossa. Turun ja Helsingin välin kulkee nytkin alle kahdessa tunnissa. Oulun–Helsingin väliä ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa päästä alle viiden tunnin.
Oulun seudun vaatimukselle liikennettä nopeuttavasta kaksoisraiteesta ensin Oulun ja Limingan välille ja myöhemmin Oulun ja Ylivieskan välille on vankat perusteet.