Viime vuoden tammikuussa Pelkosenniemellä pidettiin kansanäänestys kuntaliitoksesta Kemijärven kanssa. Yli 90 prosenttia äänestäneistä kannatti kunnan itsenäisyyttä. Tällaisilla lukemilla asian pitäisi olla sillä selvä aika pitkälle eteenpäin - elleivät olosuhteet oleellisesti muutu.
Kunnanjohtaja Pauli Laurila tulkitsi olojen muuttuneen ja vei kunnanhallitukseen ehdotuksen siitä, että kuntaliitosselvitys käynnistettäisiin uudelleen. Mutta ei käynnistetä, sillä äänin 5-2 kunnanhallitus päätti olla ottamatta asiaa lainkaan käsittelyyn. Näin siis vastuunsa tuntevan kunnanjohtajan järkevä ehdotus törmäsi vanhaan asennemuuriin. Hallituksessa oltiin sitä mieltä, ettei näin isoa asiaa pitäisi nostaa valmistelematta esiin.
Asiaan mahdollisesti Pelkosenniemellä vielä palataan. Mutta tapaus kertoo laajemminkin siitä, millaisessa liikkeessä kuntakenttä juuri nyt on. Muutaman vuoden kuluttua tilanne Itä-Lapissa ja muualla maassa saattaa olla tyystin toinen kuin tällä hetkellä, eikä Pelkosenniemikään jää tästä myllerryksestä osattomaksi.
Puolitoista vuotta sitten ei ollut vielä täsmällistä tietoa kuntien ahdingosta ja siitä, mitä Matti Vanhasen hallitus tekee pakon edessä. Nyt on. Tilanne on siis oleellisesti muuttunut, ja nopeasti toimimalla Pelkosenniemikin voisi järjestää itselleen kuusi miljoonaa euroa "porkkanarahoja". Se edellyttäisi kuntaliitosta nykyisillä ehdoilla.
Pelkosenniemellä on tietenkin täysi oikeus jäädä odottamaan, mitä tuleman pitää, mutta päätös pitää tehdä tietoisena siitä, että asiat eivät enää ole kuten ennen eivätkä ne palaa enää ennalleen. Sama tilanne koskee hyvin monia muitakin kuntia. Nopeat syövät nyt hitaat.