Vuonna 1874 ranskalaistaiteilijat Monet, Renoir, Pissarro, Sisley, Cézanne, Degas, Guillaum ja Morisot pitivät Pariisissa ensimmäisen yhteisnäyttelynsä protestina viralliselle salongille. Uuden taiteilijaryhmän subjektiivinen näkemys taiteeseen herätti valtavan hälyn, ja kriitikot pitivät heidän töitään puolivalmiina ja epätäydellisinä.
Taiteilijat ottivat etäisyyttä raamattuun, mytologiaan ja historiaan. Niiden sijaan he keskittyivät maisemiin ja muotokuviin. Heille ei ollut niinkään tärkeää mitä maalattiin, vaan pikemminkin kuinka maalattiin. Tekniikka oli uusi, ja vangitakseen hetken ja ikuistaakseen subjektiivisen silmänräpäyskuvan, he maalasivat nopein lyhyin siveltimenvedoin ja useimmiten sekoittamattomin värein.
Tunnettu ranskalainen taidekriitikko nimitti heitä pilkkanimellä "impressionistit" Monet'n taulun nimen Impressio, auringonnousu mukaan. "Provosoivat" taiteilijat hyväksyivät nimityksen. Nyt heidän teoksensa ovat miljoonien arvoisia ja heidän taiteensa kuuluu yhteen taidehistorian mielenkiintoisimmista kausista.
Kuinka ranskalaisuus vaikutti Pohjoismaissa
Kööpenhaminassa sijaitsevassa valtion taidemuseossa on parhaillaan esillä näyttely Impressionismi ja Pohjola, joka esittelee ranskalaisten impressionistien 1800-luvun lopulla antamia vaikutteita pohjoismaisille taiteilijoille.
Näyttely oli viime syksynä esillä Tukholman kansallismuseossa, mutta Tanskan valtion taidemuseo on korvannut osan ruotsalaisista taideteoksista tanskalaisilla.
Ranskalais-pohjoismainen yhteistyö taiteen alalla oli vahvinta 1870-1920. Näyttely on jaettu kahteen osastoon, jotta paremmin kävisi ilmi, kuinka ranskalaisuus vaikutti pohjoismaiseen taiteeseen.
Ensimmäisessä salissa esitellään ensisijaisesti ranskalaisimpressionisteja: varhaista Manet'a, Monet'n ja Renoirin impressionismin huippukautta ja Cézannen, Gauguinin ja van Goghin jälki-impressionismia muutamin pohjoismaisin teoksin täydennettynä.
Näyttelyn helmiä ovat Auguste Renoirin ja Claude Monet'n taulut La Grenouillèresta, pariisilaisen keskiluokan suositusta retkikohteesta.
Monet on vanginnut elävän silmänräpäyksen vihreiden lehtipuiden veden pintaan luomilla heijastuksilla saarella, johon joukko retkeilijöitä on kokoontunut.
Renoirin tauluissa ihmisten hahmot lähes sulautuvat rehevän vihreään ympäristöön.
Monet tunnetaan parhaiten kauniista ranskalaisista maisemakuvistaan, mutta vietettyään kaksi kuukautta Norjassa, valon heijastukset lumeen tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän maalasi niistä kaikkiaan 28 taulua, joista viisi on esillä näyttelyssä.
Naisimpressionisteista pointillisteihin
1800-luvun keksivaiheilta lähtien myös naiset alkavat astua taidenäyttämölle. Yksi edustavimmista naisimpressionisteista on Berthe Morisot, joka kuvasi tavallista arkielämää. Hän maalasi taulunsa ulkona aiheensa edessä, kuten runollisessa taulussaan Bois de Boulognessa (1880), joka kuvaa kahta naista kultaisessa valossa luonnon vihreydessä.
Morisotin tauluja seuraa muutama ruotsalaisen Carl Larssonin taulu. Larsson otti voimakkaasti vaikutteita impressionisteilta vietettyään Ranskassa useita vuosia.
Ranskalaistaiteilijoista näyttelyssä on eniten esillä Paul Gauguin. Hän vaikutti suuresti pohjoismaisiin taiteilijoihin avioiduttuaan vuonna 1873 tanskalaisen Mette Gadin kanssa. Pari muutti vuonna 1884 Tanskaan, mutta Gauguinin työt eivät lyöneet itseään läpi Tanskassa, joten hän palasi Pariisiin seuraavana vuonna.
Gauguinin tyyli kehittyi impressionismista jälki-impressionismiin, joka painotti yksittäisen taiteilijan persoonallista tyyliä ja elämänkäsitystä. Näyttelyssä esitellään hänen tanskalaisia ja ranskalaisia maisemakuviaan sekä pari aihetta Tahitilta, jossa hän asui vuodesta 1891 kuolemaansa saakka.
Myös van Gogh otti lähtökohdakseen impressionismin, jonka Pissarro hänelle esitteli vuonna 1886, mutta hän kehittyi pian eri suuntaan.
Eräs esimerkki hänen impressionismivaikutteisesta työstään on taulu Seinen rannalla, jossa hän on vanginnut valonheijastuksen joen vedenpintaan.
Tieteellisempi impressionismin suuntaus on niin kutsuttu pointillismi, jossa nopeat siveltimenvedot ovat pisteitä, joista kuva muodostuu.
Erityisesti Paul Signac ja Georges Seurat työskentelivät yhdessä tämän tyylisuunnan kehittämiseksi. Pointillismi sai suuren merkityksen Suomessa, muun muassa koska belgialais-englantilainen taiteilija Alfred William Finch asettui asumaan Suomeen vuonna 1897.
Lehmiä ja tunnel-mallisia katukuvia
Näyttelyn toisessa osassa näytetään impressionismista ja jälki-impressionismista vaikutteita saaneiden pohjoismaisten taiteilijoiden töitä. Theodor Philipsen, joka oli ainoa tanskalaistaiteilija, johon Gauguinilla oli yhteyksiä ollessaan Tanskassa, viehättyi tanskalaiseen maisemaan. Yksi hänen suosikkiaiheistaan on niityllä märehtivät lehmät.
Voimakas silmänräpäysaihe on Philipsenin Myöhäinen syyspäivä Dyrehavenissa (1886), jossa hän on vanginnut syksyisten puiden lehdille heijastuvat auringonsäteet.
Ruotsissa erityisesti Karl Nordström, Anders Zorn, Per Ekström ja Carl Trädgårdh saivat vaikutteita impressionismista. Heistä ainoa, joka jatkoi impressionismin tiellä, oli Zorn, joka asui Pariisissa 1888-1896. Hän otti vaikutteita myös valokuvista, kuten tunnelmallisessa katukuvassa Lontoosta Impressions de Londres (1890).
Norjan Edvard Munch tutustui Ranskassa asuessaan myös impressionismiin, mutta mielestään hän ei impressionismin avulla kyennyt riittävästi ilmaisemaan sisimpiä tunnetilojaan.
Hetken Westerholm
oli impressionisti
Suomessa impressionismi merkitsi 1880-luvulla vähemmän kuin muualla Pohjolassa ja sen lähestulkoon ainoana edustajana oli hetken vain Victor Westerholm. Hänen kaksi tauluaan Suresnes (1890) ja Pariisista (1889) ovat molemmat seurausta taiteilijan käynnistä Pariisissa.
1880-luvun lopulla pohjoismainen taide suuntautui ulos impressionismin ja realismin keskittymisestä ulkoiseen todellisuuteen ja etsiytyi symbolismin sisäiseen unimaailmaan, joka saikin Pohjoismaissa suuremman jalansijan kuin impressionismi.
Impressionismi ja Pohjoismaat, valtion taidemuseo, Kööpenhamina, 25. toukokuuta saakka.