Kokeilu, jossa Itellan väki availee kansalaisten kirjeitä, on kyseenalainen. Postin kulku ja kirjesalaisuus ovat perusoikeuksia, jotka pitää tarpeen vaatiessa turvata valtion tuella.
Jos uutinen Itellan postinjakelukokeilusta olisi saatu lukea vasta torstain lehdestä, moni olisi kuitannut sen aprillijuttuna. Tiistaina julki tullut Yleisradion uutinen on kuitenkin täyttä totta: Itella alkaa kokeilla Porvoossa sijaitsevassa kylässä postinjakelutapaa, jossa asiakkaan kirjeet avataan postifirman väen voimin, skannataan ne sitten sähköiseen muotoon ja lähetetään tietoliikenneyhteyksien avulla vastaanottajalle.
Myöhemmin vastaanottaja saa kotiinsa myös alkuperäisen kirjeen, uudelleen suljettuna. Postin jakeluauto käy kokeiluun osallistuvien laatikolla vain kaksi kertaa viikossa. Kokeiluun on lähtenyt mukaan 140 kotitaloutta ja yritystä.
Itellan sivulla on asiasta tiedote, jossa todetaan, että Porvoon Anttila on "kehitysympäristö tulevaisuuden postinjakeluun". Kirjeiden avaamisesta ja skannauksesta tiedote ei kerro sanallakaan. Ehkä se hävettää yritystä itseäänkin.
Toivottavasti perinteikkään ja kunniakkaan toimialan tulevaisuus on jotain aivan muuta mitä Itella sen malliksi nyt tarjoaa. Jos postinjaon tulevaisuutta ovat valmiiksi avatut kirjeet, voi epäillä, että kirjeiden lähettämisestä tulee katoavaa kulttuurihistoriaa. Toivottavasti se ei sentään ole Itellan tarkoitus.
Suomessa on sivistysvaltioiden tapaan voimassa kirjesalaisuus. Meillä se pohjautuu perustuslain yksityiselämän suojaa käsittelevään 10. pykälään. Sen mukaan "kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton". Tuon linjauksen ei pitäisi jättää epäselvyyttä.
Itellan mukaan kirjeiden avaamiseen on saatu kokeiluun osallistuvilta kirjallinen suostumus. Ehkä päätöstä on vauhdittanut se, että postifirma on antanut asiakkaiden käyttöön tietokoneen tietoliikenneyhteyksineen.
Itellan mukaan asiasta on myös keskusteltu viranomaisten kanssa ja saatu toimintatavalle hyväksyntä. Jos näin on, viranomaisten linjaus on yllättävä. Näin siitä huolimatta, että jokainen toki voi halutessaan pyytää vaikka sukulaista tai ystäväänsä avaamaan kirjeensä.
Perustuslain pääajatus on Itellan kokeilussa koetuksella asiakkaiden suostumuksesta huolimatta, samoin huolimatta niistä vakuutteluista, että kirjeet avataan suojatuissa tiloissa ja että henkilöstöä sitoo kirjesalaisuus. Puuttuu vain, että Itella kertoisi kirjeiden skannaamisen tapahtuvan vain toinen silmä auki.
Itellan tavoitteen hoitaa tehtävänsä mahdollisimman pienin kustannuksin voi ymmärtää liiketalouden näkökulmasta. Vähäisen kirjemäärän toimittaminen sivukylille maksaa. Yrityksen toimilupaan on kuitenkin yksiselitteisesti kirjattu yleispalveluvelvoite. Samoin Itellan postitoiminta on nykyisilläkin toimintamalleilla pysynyt kannattavana.
Tulevastakaan ei Itellalla pitäisi olla erityisen suurta huolta. Vastikään työnsä jättänyt, uutta postilakia valmistellut työryhmä esitti, että jos yleispalvelun tuottaminen aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia, sitä voitaisiin tukea valtion kassasta.
Niin pitää ollakin. Perimmäinen vastuu postin kulusta kuuluu valtiovallalle. Kirjesalaisuuden turvaaman postin saanti viitenä päivänä viikossa kuuluu perusoikeuksiin myös syrjäseudulla. Tästä vaatimuksesta ei Suomen mantereella pidä vähässä kummassa lipsua.
Poliittisten päättäjien pitää nyt antaa sellaiset sitoumukset, että Itellan kokeilu jää kerralliseksi historialliseksi erikoisuudeksi.