Viron hetki irtautua Neuvostoliitosta löi 20. elokuuta 1991. Kun vanhoillisten vallankaappausyritys Moskovassa jo horjui, Viron korkein neuvosto julisti maan itsenäiseksi. Seuraavana päivänä tulivat perässä Latvia ja Liettua.
Kaappausyrityksen romahdettua Viroon alkoi virrata itsenäisyyden tunnustuksia. Suomen ulkopoliittinen johto mietti muutaman päivän ja päätti sitten palauttaa diplomaattisuhteet etelänaapuriinsa. Juridisesti niitä ei ollut koskaan katkaistu.
Kaikki tapahtui nopeasti. Virossa tajuttiin, milloin on aika toimia.
Tänään, tasan 25 vuotta myöhemmin Viro muistaa noita tapahtumia eri puolilla maata. Tallinnan suuren ulkoilmakonsertin nimenä on ”Yksin ei ole yksikään maa”.
Viron nousu uuden itsenäisyyden kaudella on tunnettu, edelleen hämmästyttävä tarina. Eikä sen kyky reagoida muutoksiin ole jäänyt 1990-luvulle. Vuoden 2008 finanssikriisistä Viro toipui hämmästyttävän nopeasti.
Viron talouspolitiikka oli etenkin uuden itsenäisyyden alussa ääriliberaalia. Suomessa tälle heristeltiin myös sormea. Ymmärtämättä jäi, ettei köyhällä maalla ollut mahdollisuutta pystyttää saman tien pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Oli valittava toinen tie.
Virossa on edelleen paljon hyvin köyhiä ihmisiä, ja tuloerot ovat suuret. Jos talouskasvu jatkuu, heidän asemaansa on helpompi parantaa. Sen ratkaisee lopulta poliittinen tahto. Moni virolainen valittaa, että tuota tahtoa puuttuu.
Suurissa yhteiskunnallisissa linjauksissa Viroa on koko neljännesvuosisadan ajan leimannut kaksi isoa tavoitetta: yhteiskunnan digitalisointi, ”e-Viron” luonti, sekä sitoutuminen niin tiukasti läntiseen arvoyhteisöön kuin ikinä mahdollista.
Suomi ja muut pohjoismaat ovat Virolle yhä esikuva. Virossa on halua olla uusi pohjoismaa.
Viime vuosina ainakin Suomi on kuitenkin yhä useammin etsinyt mallia Virosta. Vaikkapa Viron sähköisistä palveluista haluaa ottaa oppia moni muukin maa.
Viron lähtökohta sähköisten palvelujen luonnille oli otollinen, kun vanhoja järjestelmiä ei ollut jarruna. Kyse on kuitenkin myös rohkeudesta kokeilla uutta.
Nopea langaton verkkoyhteys toimii Virossa liki jokaisessa kirjastossa, kahvilassa ja pitkän matkan bussissa. Yrityksen perustaminen sähköisellä alustalla kestää vartin.
Sähköinen äänestys on Virossa normaalia. Suomessa sitä on kokeiltu, on epäonnistuttu, säikähdetty ja nostettu hanke hyllylle.
Ulkopolitiikassa Viro hakeutui Euroopan neuvostoon, EU:hun ja Natoon niin pian kuin mahdollista. Syy etenkin viimeiseen oli Venäjän pelko. Osallistumalla Naton operaatioihin Viro on osoittanut sitoutuneisuutta, jonka se toivoo merkitsevän vastavuoroista tukea, jos Venäjä uhkaa pientä naapuriaan.
Viron Venäjän-politiikasta voi Suomenlahden takaa esittää myös kysymyksiä. Viron poliittisen johdon tapa kommentoida Venäjän asioita on usein hyvinkin kärkevä.
Ulkopolitiikan strategia on kuitenkin kirkas: pieni Viro ei voi jäädä yksin, ja turva tulee lännestä.