Ajatus uusien ylioppilaiden pääsyn nopeuttamisesta yliopistoihin auttaisi vähentämään tyhjäkäyntiä ennen opintojen alkua. Opetusministeri Tuula Haatainen on puuttunut asiaan, joka koulujen päättäjäisviikonloppuna on hyvin ajankohtainen. Hän tahtoisi ottaa käyttöön sisäänpääsykiintiöt yliopistoihin uusille ylioppilaille, jotta he pääsisivät nopeammin sisään haluamaansa opiskelupaikkaan. Muitakin mahdollisia ratkaisumalleja on olemassa, mutta joka tapauksessa yliopistojen sisäänpääsyyn ollaan vihdoin kiinnittämässä entistä enemmän huomiota.
Noin 31 500 nuorta muuttui abiturienteista ylioppilaiksi, kun he koulujensa päätösjuhlissa saivat valkolakin päähänsä. Moni heistä tähtää yliopisto-opintoihin, osalla on mielessä ammattikorkeakoulu tai muita suunnitelmia. Silti liian suuri osa joutuu havahtumaan karuun todellisuuteen: varsinaisen opiskelupaikan saanti voi olla kiven takana, ja keskimäärin nuoret joutuvat odottamaan kolme vuotta päästäkseen jatkamaan eteenpäin.
Kuten Haatainen korostaa Aamulehden ja Turun Sanomien haastattelussa, kolme vuotta on aivan liian pitkä aika. Kun kyseessä on keskiarvo, se tarkoittaa, että moni roikkuu tyhjän päällä vielä pidempään. Käytännössä osa ylioppilaista ei koskaan pääse tavoittelemaansa opiskelupaikkaan, vaan päätyy lopulta aivan muualle tuntien hukanneensa vuosia.
Joidenkin nuorten kohdalla voi olla aivan perusteltua pitää välivuosi 12 vuoden kouluputken jälkeen. Sen voi käyttää kypsymiseen, kokemusten hankkimiseen ja sen päättämiseen, mitä todella jatkossa elämältä haluaa. Mutta vapaaehtoinen välivuosi on aivan eri asia kuin että joutuu pääsykokeissa epäonnistumisen jälkeen roikkumaan hanttitöissä tai vanhempien nurkissa ilman järkevää tekemistä. Se on pelkkää yksilön ja yhteiskunnan voimavarojen haaskausta.
Onkin erikoista, että asiaan ei ole puututtu riittävän päättäväisesti. Selvää on, että kaikki eivät voi päästä opiskelemaan sinne, minne haluavat: suosikkialoille pyrkijöitä voi olla moninkertaisesti aloituspaikkoihin nähden samaan aikaan, kun joillakin aloilla sisäänpääsyn kynnys on paljon matalampi. Koko pääsykoejärjestelmän nilkuttamiseen olisi jo aiemmin pitänyt havahtua.
Haataisen keskustelua yliopistojen kanssa helpottaa se, että käyttöön on lähivuosina ylioppilaskirjoituksissa tulossa uusimuotoinen ainereaali. Se taas voidaan kytkeä yliopistojen sisäänpääsyyn niin, että menestyksellä kirjoituksissa olisi paljon nykyistä kiinteämpi yhteys opiskelupaikan saantiin.
Opetusministeri moittii pirstaleista yliopistojen pääsykoejärjestelmää yhdeksi tekijäksi opiskelupaikan saannin viivästymiseen. Myös tämän saaminen kuntoon on nimenomaan opetusministeriön vastuulla.
Viime aikoina on ollut keskustelua opiskeluaikojen venymisestä ja opiskelun tehostamisesta. Kymmeniätuhansia nuoria koskeva tyhjäkäynti ennen opiskelemaan pääsyä on kuitenkin jäänyt hämmästyttävän vähälle huomiolle. Yksi syy voi olla, että tuossa vaiheessa roikkumaan jääneet nuoret ovat pitkälti oman onnensa nojassa pätkätöissä tai työttöminä. Heidän puolestaan eivät ole puhuneet opiskelijajärjestöt eivätkä muutkaan.
Uudistus tulee tarpeeseen, olkoonpa sen lopullinen muoto sitten Haataisen esittämä 50 prosentin sisäänpääsykiintiö uusille ylioppilaille tai jotain muuta. Keskeistä joka tapauksessa on keinottelumahdollisuuksien kitkeminen pois ja sen välttäminen, että pääsisi syntymään uusia väliinputoajaryhmiä.