Puhelimeen vastataan nopeammin ja lääkäriin pääsee, kun siihen on tarvetta. Näin voi tiivistää hallituksen antaman palvelulupauksen lausunnolle lähteneestä lakiesityksestä, joka koskee valinnanvapauden piirissä olevia pääosin perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.
Yhdenvertaisten palvelujen ja asiakkaan vaikutusmahdollisuuksien parantamisen lisäksi tavoitteena on kustannusten hillintä, sillä väestö ikääntyy ja työllisten määrä uhkaa vähentyä.
Hallitus pääsi lopulta keskiviikkoiltana sopuun sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauden mallista pitkällisten neuvottelujen jälkeen. Vielä vuosi sitten maakuntauudistuksesta ja sote-palvelujen valinnanvapaudesta kiisteltiin niin, että hallitus oli kaatua.
Palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta 18 maakunnalle vuoden 2019 alusta. Tuolloin kansalaiset saavat päättää, hakeutuvatko hoitoon yksityisen, julkisen vai kolmannen sektorin ylläpitämään sote-keskukseen tai suunhoidon yksikköön. Valinnanvapaus koskee myös sosiaalihuoltoa, jossa ei tähän asti ole ollut valinnanvapautta edes julkisten toimijoiden kesken.
Uudistus on tarpeen yhdenvertaisuuden ja kustannussäästöjen takia. Tällä hetkellä työttömät ja eläkeläiset ovat pääosin terveyskeskusten, varakkaat yksityisten lääkäriasemien ja työssäkäyvät työterveyshuollon asiakkaina. Kallis erikoissairaanhoito toimii, mutta perusterveydenhuolto kangertelee. Säästöjä ennakoidaan juuri peruspalvelujen tehostumisesta, jolloin erikoishoitoa tarvitaan vähemmän.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta onnistunut lopputulos vaatii täsmällisen toimeenpanon. Reformiministerit vakuuttivat kuorossa, että monimutkaiselta vaikuttava järjestelmä on yksinkertainen. Vakuuttelua on vaikea uskoa, sillä monen palasen on asetuttava kohdalleen ennen kuin on valmista.
Edessä on iso savotta palvelujen järjestämisessä, palveluntuottajien valinnassa ja opettamisessa. Kansalaiset joutuvat vielä tuskailemaan, mitä suora valinta, omatiimit, maksu- ja asiakassetelit sekä henkilökohtaiset budjetit merkitsevät.
Valinnanvapauden piirissä liikkuvissa palveluissa on kyse valtavista rahasummista. Siksi kermankuorinta on estettävä. Kahdessa vaiheessa 2019 ja 2021 toteutettavalla valinnanvapaudella pyritään varmistamaan, että palvelulistalle pääsevät myös pienet ja keskisuuret toimijat tai niiden muodostamat osuuskunnat. Silti on selvää, että kaikkiin maakuntiin ei tule monipuolista palveluvalikkoa.
Perusteltua on, että palveluntuottajat eivät pääse valikoimaan itselleen mieluisia asiakkaita, vaan vastaan on otettava ne, jotka astuvat ovesta sisään. Parhaassa tapauksessa kilpailu kirittää laatua ja alentaa hintaa. Ihmiset voivat äänestää jaloillaan kerran vuodessa, jos palvelu ei tyydytä.
Jättimäisen muutoksen hahmottamista vaikeuttaa se, että sote-palvelujen valinnanvapauden yhteydessä aloittavat myös itsehallinnolliset maakunnat ja tehtävistään puoleen lohkotut kunnat.