"Tiedon kulku tökki alkuvaiheessa omituisesti, ja se hidasti ilmeisesti auttajien liikkeellelähtöä sekä sai lomailijoiden omaiset Suomessa huokaisemaan perusteettomasti helpotuksesta", todettiin Kalevan pääkirjoituksessa 4. tammikuuta.
Uutismedian, etenkin television, mutta myös tietotoimistojen, tarve saada nopeasti kaiken selittävää ja varmaa ensitietoa katastrofista, osoittautui sekä meillä, että muualla - taas kerran - ongelmalliseksi.
Nopeus ja luotettavuus ovat uutisvälityksen kaksi keskeistä tukipilaria. Valitettavasti nopeasti välitetty tieto ei väistämättä tarkoita, että se olisi luotettavaa. Katastrofien alkuvaiheessa tiedot tapahtuneesta ja sen vaikutuksista ovat aina parhaimmillaankin epämääräisiä, likiarvioita.
Sormella osoittelu turhaa
Vaativassa tsunami-uutisoinnissa on aivan turhaa osoittaa sormella yhtä uutista, toimittajaa, joukkoviestintä tai edes ulkoministeriötä. Suomalainen media ja myös ulkoministeriö on aina, etenkin kriisien alkuvaiheessa, lähes täysin riippuvainen kansainvälisistä uutis- ja kuvavirroista. Sekä meillä että muualla ensimmäisten päivien tsunami-uutisoinnin epätarkkuudet olivat samat, ja tuhojen karmeat laajuudet paljastuivat vasta päivien viiveellä.
Brittiläinen tv-yhtiö BBC lähetti ensimmäisen pikauutisen tapahtuneesta Tapanin päivän aamuna jo kello 6.52. Otsikkona oli "Maanjäristys sysäsi liikkeelle hyökyaaltoja". Viisi tuntia myöhemmin BBC:n pikauutiset otsikoi: "Tuhansia kuollut Aasian katastrofissa". Pikauutisen sisältönä oli: "Tuhansien tiedetään kuolleen eri puolilla itä ja etelä Aasiaa suurissa hyökyaalloissa, jonka aiheutti maailman suurin maanjäristys 40 vuoteen".
Persianlahden sodan aikana 1991 kansainvälinen uutisvälitys siirtyi uutisrytmiin, jossa nopeusvaatimukset ovat entisestään korostuneet. On puhuttu esimerkiksi tv-diplomatiasta tai otsikkojournalismista.
Nopeutta korostava journalismi luo yhteiskuntaan uudenlaisia paineita, joihin poliittisten päättäjien ja viranomaisten olisi reagoitava mahdollisimman nopeasti.
Laadukas päätöksenteko, kuten myös uutisointi vaatii kuitenkin yleensä mahdollisimman laajan lähdepohjan sekä aikaa ajatteluun, tietojen analysointiin. Näin ei ehtinyt olla tsunami-uutisoinnin ensimmäisenä päivänä.
Yleensä on niin, että toimittajat ovat omassa tiedonhankinnassaan viranomaisia edellä eikä päinvastoin. Toisaalta voi olla, ettei toimitusten rahkeet aluksi riittäneet muuhun. Olihan loma-aika.
Uudenlaista tiedonvälitystä
Koska kotimainen media ei kyennyt riittävän nopeasti tarjoamaan laadukasta tietoa, monet suuntasivatkin katseensa ulkomaisen median suuntaan ja vaihtoehtoisiin uutislähteisiin, kuten internetin verkkoyhteisöihin.
Brittiläisen The Observer -lehden mukaan BBC nojasi tsunami-katastrofin ensiuutisoinnissaan voimakkaasti Intian valtameren alueen weblogeihin. Suomessa uutismedia ei osannut hyödyntää internetin vaihtoehtoisia uutislähteitä ja siksi harrastajien (www.sukellus.fi) ylläpitämä internet-sivusto keräsi suurta uutishuomiota.
Sukeltajien uutisylivoima perustui tehokkaaseen tiimityöhön, toimitustyön tuntemukseen, uuden viestintäteknologian hallintaan sekä paikanpäällä oloon.
Tietyin varauksin voidaan jopa väittää, että sukellus.fi näytti uudenlaisen tiedonvälityksen mallia Suomessa. Internetin harrastajasivustoista tuli hetkellisesti ehkä sadoille tuhansille suomalaisille tärkeä tiedonlähde.
Ensimmäistä kertaa ruohonjuuritaso voitti mediajättiläiset tsunamista selviytyneiden nimilistan julkaisemisessa.
Internetin harrastajasivustot ovat kunnostautuneet uutisvälineenä maailmalla jo aiemminkin, esimerkiksi Floridan hirmumyrskyjen aikana sekä Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin ja Valkoisen talon harjoittelijan Monica Lewiskyn suhteen julkistamisessa 1998.
Aidoista kuvista ei kuitenkaan luulisi olevan puutetta, sillä koskaan ennen luonnonkatastrofia tuskin on ollut todistamassa yhtä monta digitaalista kuvauslaitetta kuin Thaimaan turistirannoilla.
Amatöörikuvaajat voittivat tsunamin tallentamisessa ammattilaiset,, mutta voi olla, että monet menettivät myös henkensä "elämänsä kuvaa" ottaessaan.)
Kahden viikon kiinnostus
Ulkomaanuutisten kiinnostuksen aikajänne on osoittautunut monissa tutkimuksissa noin kahdeksi viikoksi.
Esimerkiksi vain harvoja""kaukaisia" luonnonkatastrofeja seurataan medioissa sen pidempään, vaikka jälleenrakennus on tuolloin vasta aivan alussa ja myös tärkeässä avustusten perillemenon seuraamisessa riittäisi työtä vuosikausiksi kymmenille journalisteille eri puolilla maailmaa.
Kuka enää esimerkiksi muistaa, että tasan vuosi ennen Aasian tsunamia, Tapanin päivänä 2003, Iranissa Bamin kaupungissa sattuneessa maanjäristyksessä kuoli yli 26 000 ihmistä? Kuka tietää, mitä maanjäristyksestä selviytyneille on tapahtunut?
Nyt ei ehkä käy näin.
Johtavat suomalaiset uutismediat ovat olleet jo yli viikon katastrofialueella.
Kaikesta päätellen toimittajien ja kuvaajien työskentelyolosuhteet ovat paikoitellen olleet hirvittävät. Voi vain toivoa, että toimituksissa muistetaan huolehtia toimittajien ja kuvaajien terveydestä ja riittävästä levosta myös kotiinpaluun jälkeen.
Aikaisemmin näin ei ole aina tehty.
TURO USKALI
Kirjoittaja tutkii ulkomaan-uutisointia Jyväskylän yliopistossa