On runsas vuosikymmen siitä, kun maailman suuret viestimet tarjosivat toinen toisensa perään juttuja Suomen hämmästyttävästä tietoyhteiskuntailmiöstä. Täällä käytiin miehissä ihmettelemässä sitä, kuinka Nokia ja sen alihankkijat porskuttavat, kuinka nuoret ja vanhat kulkevat kulkevat kännykkä korvalla, ja tavallisilla pulliaisillakin oli vara noita laitteita käyttää.
Sitten Suomi alkoi vajota viestintätekniikan hyödyntämisen kärjestä. Vaikka asiaa on yritetty myös kiistää, kielteisestä kehityksestä ovat todistaneet monet kansainväliset mittarit ja tutkimukset.
Kuin jälkikaikuina noista huumavuosista Suomi sai laajaa myönteistä huomiota tämän kuun alussa, kun voimaan tulivat teleyritysten uudet yleispalveluvelvoitteet. Byrokratialta maistuva termi tarkoittaa käytännössä sitä, että kuluttajalla on oikeus saada yhden megan nopeuksinen laajakaistaliittymä vakituiseen asuinpaikkaansa, yrityksellä sijaintipaikkaansa.
Kansainväliset viestimetkin innostuivat kuin joskus ennen: "Suomi on nyt coolein paikka asua", alkoi yksi raportti. Myös viestintäministeri Suvi Lindén on ollut velvoitteen voimaantulosta ylpeä. Hän pitää muutosta yhtenä nykyisen hallituksen merkittävimmistä aluepoliittisista aikaansaannoksista.
Kiistatta kyseessä on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Internetistä on tullut kansalaisten arjen keskeinen työkalu ja yhteydenpitoväline. Internet on mahdollistanut sähköisen asioinnin laajentumisen ja tehostanut sen kautta koko yhteiskunnan toimintoja. Merkitykseltään netin voi jo rinnastaa postin jakeluun tai tieverkkoon. Siksikin netin pitää toimia ja olla kaikkien saavutettavissa, kohtuullisin kustannuksin.
Yleispalveluvelvoitteen toteutumisesta vastaavat käytännössä Suomen eri alueilla toimivat 26 teleyritystä. Kansalaisten oikeusturva pyritään takaamaan siten, että nuo yritykset eivät saisi periä nettipalvelustaan kohtuutonta hintaa. Viestintäviraston näkemyksen mukaan nettiin pitäisi "useimmissa tapauksissa" päästä yhden megan nopeudella, jos pulittaa 30-40 euron kuukausimaksun.
Yhden megan yhteysnopeus riittää useimpien sähköisten toimintojen hoitoon, vaikkapa pankki- ja viranomaisasiointiin. Moneen hyötykäyttöönkin nopeus on kuitenkin jo nyt ja viimeistään tulevaisuudessa auttamattoman alhainen. Seuraava meillä asetettu tavoite onkin nostaa kaikille tarjolla oleva yhteysnopeus vuoteen 2015 mennessä sataan megabittiin.
Täyden väestöpeiton saavuttaminen tuolla nopeudella on etenkin haja-asutusalueilla hurja tavoite. Yksin operaattorien rahoilla nuo yhteydet eivät synny, vaan yhteiskunnankin on osallistuttava kustannuksiin.
Tavallisen kuluttajan kannalta on lopulta melko yhdentekevää, kootaanko nopean verkon kustannukset operaattorien kuukausimaksuina vai verotuksen kautta. Joka tapauksessa vuoden 2015 tavoitteeseen on syytä täysin voimin pyrkiä. Yhteyksien luominen tapaa kuulua tuottavimpiin yhteiskunnallisiin investointeihin.