Sähköisen äänestyksen kokeilu johtaa toivottavasti pian pysyvään uudistukseen. Se nopeuttaisi tuloslaskentaa ratkaisevasti. Vaalisalaisuus ja vaalivapaus ovat kuitenkin arvoja, joista ei saa luopua järjestelmää uudistettaessa.
Osa äänestäjistä pääsee ottamaan tuntumaa sähköiseen äänestykseen vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Ennakkoäänestyspaikoilla kokeillaan silloin ensimmäistä kertaa sähköistä äänestämistä, mikäli alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen eduskunnalle esittelemä aikataulu pitää. Oikeusministeri Johannes Koskinen tosin epäilee, että tietoturva-asioiden varmistamisen vuoksi kokeilu voi vielä viivästyä. Se olisi kummallista, pystytäänhän nykyisin liikuttelemaan sähköisesti hyvinkin salaista tietoa.
Näppäimistön käyttö on useimmille suomalaisille arkipäivää, jo yleisempää kuin kynän käyttö. Ainakaan siihen kokeilu ei kompastuisi. Ja muutosta kaihtavat voivat piirtää edelleen ehdokkaansa numeron vaalilippuun.
Erityisesti ennakkoäänestyksessä sähköinen tiedonsiirto pääsee näyttämään etunsa. Äänestyslipun ohella jäävät tarpeettomiksi myös vaalikuori, lähetekuori ja lähetekirje. Sähköisiä ääniä ei kenenkään tarvitse kuljetella kohti oikeaa vaalipiiriä, vaan ne menevät perille silmänräpäyksessä.
Työtä säästyisi myös vaaliorganisaatioissa. Ennakkoäänten tarkastus kuntien keskusvaalilautakunnissa vähenee sitä enemmän mitä useammat äänestäjät käyttävät näppäimistöä.
Lisäksi avautuu uusia mahdollisuuksia ennakkoäänestyspaikkoja valittaessa. Siihen soveltuvat myös julkisen hallinnon palvelut kattavat yhteistoimintapisteet. Yhteispalvelu otetaan ministeri Mannisen mukaan asteittain käyttöön ensi vuodesta alkaen.
Äänestyskoneet tai -päätteet on joka tapauksessa syytä sijoittaa vaalipaikoille. Vain siten voidaan vakuuttua, että vaalisalaisuus ja vaalivapaus toteutuvat jokaisen äänestäjän osalta. Internetissä asioimisen turvallisuutta kehitetään jatkuvasti, mutta kotioloissa voisi käydä niin, että perheen mielipidejohtaja haluaisi varmistaa äänen osumisen "oikealle" ehdokkaalle.
Sähköistä äänestystä on käytetty Euroopassa, esimerkiksi Alankomaissa ja Belgiassa. Niissäkin koneet ovat vaalipaikoilla. Belgiassa kunnat voivat päättää, haluavatko ne tarjota asukkailleen mahdollisuuden sähköiseen äänestämiseen.
Aivan varmaa on, että tulevaisuudessa siirrytään kokonaan sähköiseen äänestämiseen. Raakileena järjestelmää ei ole syytä ottaa käyttöön, mutta kokeilussa ja järjestelmän rakentamisessa ei myöskään pidä viivytellä tarpeettomasti.
Koneäänestyksen hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että numeroiden tulkinta ja äänten hylkäykset jäävät pois. Kukaan ei voi huvitella piirtelemällä ylimääräisiä kuvioita tai lähettelemällä päättäjille kirjallisia terveisiä. Suositut mielikuvitusehdokkaat, kuten Aku Ankka, jäisivät äänittä. Demokratia ei siitä ainakaan kärsisi. Vaalipaikalle tultaisiin valitsemaan edustuksellisen demokratian mukaan luottamushenkilöitä. Kiusanteko, jos sellaiseen on pakottavaa tarvetta, pitäisi hoitaa aivan muissa yhteyksissä.
Demokratiaan kiinteästi kuuluva tiedonkulku paranee sähköisen äänestyksen tullessa ratkaisevasti. Tulos on valmiina ja kerrottavissa heti, kun viimeinen äänestäjä naputtaa ehdokkaan numeron järjestelmään tai mahdollisesti tekee ruutuun tulevalta ehdokaslistalta valinnan hiirellä. Media hoitaa sen jälkeen osansa.