Anneli Jäätteenmäki aloitti torstaina hallitustunnustelut esittämällä muille eduskuntaryhmille viisi kysymystä ja pyytämällä vastauksia tiistaina. Aloitusvauhti ei päätä huimaa. Maahan olisi saatava enemmistöhallitus ilman turhia kiemuroita.
Hallitusneuvottelujen tahti nopeutui Suomessa 1990-luvulla noin kuukaudella 1980-luvun käytännöstä. Paavo Lipponen muodosti hallituksensa huhtikuun puolivälissä 1995 ja 1999. Esko Ahon hallitus nimitettiin 26.4.1991. Myös nyt pitäisi uusi enemmistöhallitus voida nimittää viimeistään huhtikuun puolivälissä. Irakin sota ja sisäpoliittiset haasteet edellyttävät ripeitä toimia.
Moni uskoo, että hallitusneuvotteluista tulee vaikeat ja pitkät puheenjohtaja Paavo Lipposen nurjan asenteen takia ja siksi, että SDP menetti keskustalle suurimman puolueen aseman. Arvio ei ehkä kuitenkaan vastaa kylmiä tosiasioita.
Ensiksikin vaalituloksesta voi lukea suoraan hallituksen perusrungon. Kun sekä keskusta että SDP voittivat vaaleissa, on luontevaa, että ne yrittävät punamultahallitusta. Kokoomus on puolestaan todennut jäävänsä seuramaan, mitä kaksi suurta puoluetta tekevät. Tämän kokonaisuuden kannalta on toisarvoinen kysymys, mitä muita puolueita hallitukseen kelpuutetaan.
Toiseksi SDP:n eduskuntaryhmä liputtaa punamultahallituksen puolesta. Vahvankin puheenjohtajan on vaikea mennä toimimaan ryhmäänsä vastaan ja lähteä sooloilemaan nyt, kun hallitusneuvottelut käydään eduskunnassa.
Lipponen näyttää jo muutenkin ottaneen lusikan kauniiseen käteen. Hän on tavannut Jäätteenmäen ja on valmis neuvottelemaan vaalien aikaisen pääkilpailijansa kanssa yhteisestä hallituksesta. Lipposen torstaisesta poissaolosta ei kannata tehdä liian hätäisiä päätelmiä, vaikka houkutus onkin suuri. Pääministeri on yhä loukkaantunut Jäätteenmäen häneen kohdistamasta Irak-kritiikistä. Protesti se on pienikin protesti.
Puhemies Jäätteenmäestä tuli torstaina hallitustunnustelija, mutta hän on vaalituloksen perusteella myös pääministeriehdokas numero yksi, vaikka hän saakin hallituksen muodostajan tehtävän muodollisesti vasta ensi viikolla - edellyttäen, ettei tunnustelu tuota yllätyksiä. Miksi se tuottaisi? Jäätteenmäen kysymyksiin on helppo vastata niin, ettei pöydästä putoa vielä pois.
Pikemminkin voi kysyä huolestuneena tunnustelijan kysymysten kulissiluonteisuuden takia, eikö Jäätteenmäki halua pyrkiä suoraviivaiseen hallitusratkaisuun. Ei kai hän vain aio taktikoida ja pelata aikaa? Nyt pitäisi välttää turhia muodollisuuksia ja kiemuroita sekä pyrkiä ripeästi käynnistämään varsinaiset hallitusneuvottelut keskustan ja SDP:n kesken. Oikeutus siihen tulee vaalituloksesta.
Torstaina julkisuuteen vuotaneet oikeansuuntaiset ja karvoja pystyyn nostaneet tiedot Raimo Sailaksen työryhmästä ovat osoitus siitä, miksi nyt tarvitaan nopeasti uusi hallitus. Edessä on kipeitä ratkaisuja eläkkeistä, opintotuesta ja työttömyysturvasta. Myös taistelu työttömyyttä vastaan vaatii uutta otetta. Ensi vuonna on vuorossa turvallisuuspolitiikan arviointi. Kahden suurimman puolueen hallitus on luontevin kantamaan vastuuta näissä oloissa.
On epärealistista olettaa, että keskusta suostuisi luovuttamaan vaalien voittajana pääministerin salkun Lipposelle. SDP ei myöskään anna periksi helpolla. Jos Jäätteenmäki ja Lipponen pystyvät rakentamaan välilleen edes jonkinlaisen luottamussuhteen, Lipposesta tulee todennäköisesti punamultahallituksen valtiovarainministeri ja sen talouspolitiikan takuumies.