Hoitovapaalla oleva Piia Autioniemi pukee kuopuksensa toppapukuun ja kantaa terassille vaunuihin. Menee vain muutama minuutti, ja neiti on unessa.
Noora nukkuu päiväunet aina ulkona. Ja pitkään nukkuukin, tavallisesti kolme tai neljä tuntia. Iltaisin uni ei tule yhtä helposti. Joskus se vie parikin tuntia. Yleensä Noora uinuu iltakymmenestä aamuseitsemään. Yhä useammin hän nukkuu läpi yön, mutta herää vielä joskus kerran tai pari yössä.
Kun Noora sairasti flunssia, hän nukkui yönsä huonommin ja heräili tunnin-parin välein. Se oli raskasta.
"Nooran kanssa olemme kuitenkin päässeet helpommalla kuin kahden vanhemman lapsen kanssa. Kun pojat olivat pieniä, he valvottivat öisin enemmän ja olin itsekin väsyneempi", Piia Autioniemi muistelee.
Tuolloin isovanhemmat auttoivat päivisin. Ratkaisun toi äidin paluu töihin. Kun isä jäi poikien kanssa kotiin ja ryhtyi vastaamaan lastenhoidosta öisin, poikien yöheräilyt loppuivat kuin seinään.
Lastentarhanopettajana työskentelevä Piia Autioniemi tuntee niksit lasten uniongelmien ehkäisyyn. Tärkeintä on pitää kiinni säännöllisestä rytmistä. "Myös rauhalliset, toistuvat iltarituaalit ovat tärkeitä."
Noora nukkuu pinnasängyssä vanhempien makuuhuoneessa. Äidin tai isän pitää olla vieressä, jotta hän nukahtaa. Iltaisin hän juo unimaidon pullosta, muttei enää öisin. Hän käyttää nukkuessaan tuttia.
"Sellainen tapa meille on tullut, että Nooran pitää saada nyplätä kättäni, jotta hän nukahtaa. Kun hän herää yöllä, käsi pitää joskus silloinkin saada viereen."
Siksi Nooran peti on siirretty parisänkyyn kiinni. Äiti voi ujuttaa kätensä pinnasänkyyn ilman, että hänen pitää nousta vuoteesta.
"Olen miettinyt, pitäisikö tästä tavasta päästä eroon. Itku yltyy, jos en anna kättä, mutta jos annan, lapsi rauhoittuu ja nukahtaa heti uudestaan."
Jos univelkaa kertyy arkisin, Piia Autioniemi ottaa sen takaisin nukkumalla pitkään viikonloppuisin. Silloin on isän vuoro herätä.