"Ei tarvitse kysyä kuin että lähdetäänkö reissuun, niin Noora on jo ovella!" nauraa vähän toisella vuodella olevan labradorinnoutajan emäntä Minna Lappi.
Niin kuin nytkin.
Töihin lähtöä tekevä Lappi huomaa pian leikkivänsä täyttä päätä "reissuun lähtöä" labradorinnoutajansa kanssa. Hän heittää purulelua, jonka ehtymätöntä energiaa pursuava Noora kiikuttaa tuota pikaa - ja vaikka kuinka monta kertaa - emännälleen uudelleen viskottavaksi.
Nooran muutaman kerran pihan poikki tekemän juoksupyrähdyksen jälkeen Lappi avaa farmariauton takaoven, ja siinä silmänräpäyksessä koira loikkaa auton takapenkille istumaan. Pää kallellaan se tapittaa kuin varmistaakseen, joko lähdetään.
"Ei sittenkään ihan vielä", emäntä toppuuttelee ja houkuttelee koiran ulos autosta.
Noora on tottunut matkustamaan autossa ihan pienestä pitäen ja kulkee nykyäänkin kotiväkensä mukana niin paljon kuin mahdollista, emäntä paljastaa. Ouluun koira haettiin aikanaan Orimattilasta, ja neiti oli hädin tuskin viiden kuukauden ikäinen, kun se pääsi kotiväkensä eli Minna Lapin ja Eero Kaikkosen matkassa Helsinkiin.
"Toki mietittiin, että mitenkähän tiuhaan saamme pissille pysähtyä. Loppujen lopuksi Helsingin-matka taittui suuntaansa noin yhdeksässä tunnissa eli melkein normaaliajassa", Lappi muistelee ja naurahtaa, että kaksijalkaiset ne tuntuvat sittenkin nelijalkaista useammin jaloittelutaukoja kaipaavan.
Noora sitä vastoin saattaa seurata maisemia ties miten pitkään katse kirkkaana. Pitkästymisen varalta tavataan takapenkille pakata myös purulelu.
Minna Lappia arvelutti aluksi se, miten tuhdisti tohtii ruokkia koiran ennen matkaa - jotkut eläimet kun ovat taipuvaisia matkapahoinvointiin, ja tällöin paras varautuminen tarkoittaisi nestepaastoa.
Nooralla ei kuitenkaan ole ilmennyt matkapahoinvointia eli se on ennen matkaakin voinut syödä normaaliin tapaansa. Autoon otetaan mukaan tietysti puhdasta juomavettä .
Tänä suvena on pariskunta koirineen ennättänyt tehdä jo yhden matkan Keski-Suomeen ja toistamiseen samalle suunnalle lähdetään heinäkuun lopussa.
Tarvittaessa dogsitter
Aivan kaikille matkoille ei Nooraa pystytä ottamaan mukaan. Tällöin pariskunta turvautuu joko dogsitteriin eli kutsuu kotiinsa koirahoitajan tai vie Nooran koirahoitolaan.
Tähän mennessä perheessä on ehditty testata sekä Oulun Sanginjoen että Kiimingin eläinkoti, ja molemmat hyviksi havaita.
"Kävimme tutustumassa niihin Nooran kanssa etukäteen, kuten neuvottu on. Toisaalta jotkut ovat huomauttaneet, että se tutustuminen on tarpeen ennen muuta eläimen omistajan oman mielenrauhan turvaamiseksi!"
Dogsitterinä on Nooralle tänä keväänä alkanut pitää seuraa Kaisu Riikola. Kuusitoistavuotias oululaistyttö kouluttautui 4h-yhdistyksen dogsitteriksi pari vuotta sitten.
Riikola käy "lenkittämässä" Nooraa esimerkiksi silloin, kun isäntäväen työpäivät venyvät tai molemmat joutuvat lähtemään työmatkoille samoihin aikoihin.