petri.hakkarainen@kaleva.fi
Pystytkö edes kesäomalla laittamaan matkapuhelimesi kiinni? Ihan vaikka vain sen takia, ettei sen sointi häiritsisi mieltä nollaavaa risusavottaa tai ajatusta lennättävää löhöilyä tuoksuvalla nurmella. Suuri osa meistä ei pysty katkaisemaan puhelimestaan virtaa ilman ahdistusta.
Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, ettei yli puolet sikäläisistä laita kännykkäänsä koskaan pois päältä. Suomalaisilta kysyttäessä tulos todennäköisesti olisi saman suuntainen.
Tuo kerrassaan mainio työn ja vapaa-ajan kumppani on kasvanut rengistä isännäksi. Kännykkä pitää monia otteessaan liian tiukasti. Maailmalla kännykkäriippuvuus on saanut näppärän nimenkin: nomofobia. Nomo juontuu sanoista no mobile eli ei kännykkää.
Kännykkäriippuvuutta on monen tasoista. Jos huomaat, että ahdistut lomallakin kännykättömyydestä ja vilkuilet tämän tästä sentään edes äänettömälle panemaasi kälkätintä, olet jo koukussa. Matkaviestin hallitsee liikaa elämääsi.
Laajasti levinnyt pikku-uutinen kertoi keväällä, että Espanjassa kaksi teini-ikäistä oli toimitettu hoitoon kännykkäriippuvuuden takia. Internetin keskustelupalstoilla näkee, että moni suomalainenkin lapsi ja nuori kokee liiallisen kännykän käytön ongelmaksi. Tai sitten pihit vanhemmat eivät vain venytä saldorajaa tarpeeksi.
Matkapuhelin ja netti muodostavat yhä kasvavan sosiaalisen median ytimen. Yhteyttä ystäviin pidetään tiuhaan, usein ilman varsinaista asiaa. Ihmissuhteitahan pitää vaalia, mutta jatkuvaan soitteluun tottuminen aiheuttaa myös tympeitä sivuoireita.
Kännykkää ei suljeta koskaan, koska koemme, että meidät pitää saada aina kiinni. Jos soitamme ystävällemme ja hänen puhelimensa on kiinni, huolestumme.
Ennen kun mentiin maalle eikä mökillä ollut edes lankapuhelinta, kaikki sujui silti oikein hyvin. Lähimmän puhelimen paikka tiedettiin, ja sinne mentiin soittamaan, kun oli oikeaa asiaa. Ei osattu kokea puhelittomuudesta johtuvaa turvattomuutta. Jos jollain oli meille tärkeää asiaa, sana kulki kyllä perille tai sitten tulivat itse käymään.
Kännykkä luo turvallisuuden tunteen: apu on taskussa, tarvitsetpa sitten pitsaa tai poliisia. Äskettäin meille kuitenkin taas kerrottiin, että kännykkä saattaakin olla salakavala tappaja.
Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan taskupuhelimen sähkömagneettinen säteily aiheuttaa niin suuren syöpäriskin, ettei asiaa voi jättää huomiotta.Varsinkaan alle 12-vuotiaiden lasten ei pitäisi raportin mukaan käyttää matkapuhelinta kuin hätätilanteissa.
Seuraavan päivän uutisissa uhkaa kuitenkin taas torjuttiin, nyt kotimaisten asiantuntijoiden suulla. Tutkimuksin osoitettua vaaraa ei kuulemma ole. Mutta asian tutkinta jatkuu.
Tuloksia odoteltaessa kännyköiden määrä lisääntyy nopeasti. Merkittävä raja arvioidaan ylitettävän vuoden lopussa. Silloin maailmassa on enemmän matkapuhelimen omistajia kuin siitä vasta haaveilevia.
Jos kännykkä ei vaarallisesti säteilisikään, ei sen käyttö ainakaan järkeä lisää. Sen todistavat vaikkapa tuhansien prosenttien vuosikorolla hyvin kaupaksi menevät kännykkävipit. Vauhdikkaan kesäyön vaalentamille kasvoille saattaa nousta häpeän puna myös silloin, kun aamulla tutkii puhelimensa tiedoista, millaisia viestejä ja kenelle onkaan tullut lähetettyä.