Ei ole tavatonta, että Suomenlahden kapealla kansainvälisellä lentokäytävällä sattuu silloin tällöin tahattomia ilmatilaloukkauksia. Takavuosina Suomen ilmatilaan harhautuneista vieraan valtion lentokoneista ei kerrottu julkisuuteen halaistua sanaa. Puolustusvoimat kertoi tapahtumista vain pienelle piirille.
Maan tapa muuttui vuonna 2005, jolloin venäläiskoneet loukkasivat Suomen aluetta useita kertoja peräjälkeen lennoillaan Kaliningradiin. Tapaukset tulivat yleiseen tietoon, kun Suomen hallitus vaatii nootitse Venäjää lopettamaan tunkeutumiset.
Suomi ei tuolloin pitänyt loukkauksia provokaatioina, mutta kehotti Venäjää toimimaan kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti. Kahdenkeskisissä neuvotteluissa venäläiset lupasivat menetellä sopimuksien mukaan, vaikka muun muassa Venäjän Suomen-suurlähettiläs kiisti loppuun saakka loukkaukset.
Nootin jälkeen Suomen ulkoministeriö päätti, että vastaisuudessa ilmatilan loukkaukset julkistetaan. Avoimella linjalla Suomi halusi osoittaa, että kaikkiin tapauksiin suhtaudutaan vakavasti.
Vaikka Suomi on julkistanut ilmatilansa loukkaukset pian kymmenen vuoden ajan, melko kiusallisia kömmähdyksiä sattuu.
Kolme venäläiskonetta loukkasi Suomen aluetta 20. toukokuuta yhden koneista harhautuessa poikkeuksellisen syvälle. Rajavartiolaitos julkisti tapaukset asianmukaisesti.
Puolustusministeriön antamien tietojen perusteella kansalaisille jäi käsitys, että Hornet-hävittäjät olisivat ampaisseet heti tunkeutujien perään operatiiviselle tunnistuslennolle. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kehaisi tuoreeltaan Hornetien olleen ”alta aikayksikön ilmassa ja tunkeilijan rinnalla tunnistamassa ja toimimassa”.
Myös eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnat luulivat saamansa selvityksen perusteella, että loukkauksiin oli vastattu heti.
Näin ei ollut tapahtunut. Kaksi viikkoa myöhemmin puolustusministeri Carl Haglund (r.) joutui myöntämään, että Hornetit saatiin ilmaan vasta tunteja myöhemmin, tilanteen oltua jo auttamattomasti ohi. Puolustusministeriö sai sotkuun myös hävittäjien lentoajat, joista liikkui kahtakin tietoa.
Venäjä onnistui nappiin, jos se pyrki kokeilemaan Suomen ilmavalvontaa ja katsomaan, miten tunkeutumiseen reagoidaan. Voipa olla, että armeijan yleisesikunnassa Moskovassa ollaan varsin tyytyväisiä naapurimaan sekoilusta.
Suomi havaitsi ilmatilan loukkaukset heti, mutta eri tahot antoivat toisilleen epätäsmällisiä tietoja, jotka vääristivät kokonaiskuvaa. Tasavallan parhaiten informoitu henkilö, pääministeri, erehtyi paukuttelemaan henkseleitä olemattomalla hävittäjälennolla.
Suomalaisten kannattaa ottaa tapauksesta opikseen. Puolustusvoimilla ja puolustusministeriöllä on tietoja, joita ei kannata panna yleiseen jakeluun, mutta silloin kun tiedotetaan, on pysyttävä totuudessa ja oikaistava väärä tieto viipymättä. Sekasotkusta on saatava selvitys vaikkapa pääministerin ilmoituksella.
Pääkirjoitus