Kaupungin hallintoon tuotava tilaaja--tuottaja-malli ei tunnu istuvan kulttuuritoimeen. Muutama tärkeä instituutio saa hyvän sopimuksen, mutta suuri osa pienistä kulttuuritoimijoista tulee kohdelluksi kaltoin.
En nyt muista mikä olikaan se kaupunki, jossa ennen tavattiin pidentää peittoa leikkaamalla palanen ylhäältä ja ompelemalla se jalkopäähän.
Hallintokoneistossa marinoituneiden virkamiesten ja luottamushenkilöiden kannattaa miettiä, millainen peitonriekale lennähtääkään Oulun kulttuuripääkaupunkikampanjan ylle, kun kulttuuriväki saadaan pillastumaan vietyjen apurahojen takia.
Katukeskustelussa on kummasteltu, miksei kaupunki voisi luoda 60 000 euron määrärahakoloa umpeen sijoittamalla kulttuuribudjettiin juhlavuoden toimikunnan säästöjä. Juhlarahastossa on yli puoli miljoonaa euroa.
Ihan hyvin sieltä voisi ammentaa. Sana kulttuuri kun mainitaan kaupungin strategiassa menestystekijänä eikä riitelyn aiheena.