Viikkotyötuntien alarajan nostamista esittävä kansalaisaloite on saanut kerätyksi tarvittavat yli 50 000 kannatusilmoitusta. Kysymyksessä on niin sanotun nollatuntisopimuksen kieltoa ajava hanke.
Aloitteen tekijät vaativat, että nollatuntisopimukset on kiellettävä lailla ja että osa-aikatyö on määriteltävä vähintään 18 tunniksi viikossa. Sen vähempiä tuntimääriä ei saisi työntekijällä teettää.
Seuraavaksi kansalaisaloite etenee valiokuntakäsittelyyn ja mahdollisesti eduskunnan täysistuntoon. Varmaa se ei ole. Suomessa on kerätty yli 350 kansalaisaloitetta, joista vain viisi on päätynyt eduskunnan käsittelyyn.
Nollatuntista työaikaa vastustava aloite on saanut ihmiset keskustelemaan lyhyistä ja työvoimatarpeen mukaan vaihtelevista työsopimuksista, mikä on kiitettävä saavutus.
Periaatteessa suomalainen lainsäädäntö ei tunne nollan viikkotyötunnin työsopimuksia. Yleensä sopimusta solmittaessa puhutaan vaihtelevasta tai joustavasta työajasta.
Vaikka laki ei nollaa tunne, Suomessa kuitenkin tehdään työsopimuksia, joissa viikkotyöaika on voitu määritellä vaihtelevaksi nollan ja 40 tunnin välillä työn kulloisenkin määrän mukaan.
Nollasopimus ei ole mitenkään harvinainen työelämässä. Tilastokeskus julkisti viime vuonna ensimmäisen selvityksen tällaisten sopimusten määrästä. Tulos yllätti: nollasopimuksella työskentelee runsaat 80 000 palkansaajaa eli neljä prosenttia työntekijöistä.
Useimmiten epäsäännöllisiä sopimuksia solmitaan sesonkiluontoisissa työtehtävissä kuten hotelli- ja ravintola-alalla.
Esimerkiksi hiihtokeskuksissa ja kaupunkien hampurilaisketjuissa työskentelee tarvittaessa töihin tulevia ihmisiä vaihtelevalla työajalla.
Kansalaisaloitteen kerääjät haluavat parantaa osa-aikatyöntekijöiden työajan ennustettavuutta ja ansiotasoa sekä työsuhde- ja sosiaaliturvaa. Ajatus on kannatettava, mutta se ei saa korottaa kynnystä työntekijän palkkaamiselle.
Tilastokeskuksen mukaan nollatuntisopimuksella työskentelevistä puolet on alle 25-vuotiaita nuoria ja opiskelijoita.
Mikäli kansalaisaloite etenisi eduskuntaan ja se hyväksyttäisiin, kymmeniltätuhansilta opiskelijoilta häviäisi tienestimahdollisuus opintojensa ohessa. Harva pystyy sitoutumaan tekemään viikossa vähintään 18 tuntia töitä. Työmarkkinoilla nollasopimus on kätevä joustonsa vuoksi sekä työnantajalle että työntekijälle. Poikkeuksia toki on, sillä monet haluaisivat tehdä enemmän töitä.
Jyrkän kieltolinjan sijaan sopiminen saattaisi olla parempi malli. Eri alojen työehtosopimuksiin voitaisiin sisällyttää nollatuntisopimuksia koskevia rajoituksia, mikäli ala niitä tarvitsee.
Työehtosopimus on sitova paperi, jolla on mahdollista säädellä työajan ennustettavuutta ja työsuhdeturvaa. Monella alalla nollatyösopimuksista ei ole sovittu erikseen työehdoissa, joten tämä vaihtoehto kannattaisi käydä ensin läpi.
Pääkirjoitus