Oulu Limingan taidekoulussa aloitti elokuun puolivälissä uusi linja: animaatiotaiteen linja.
Linja halusi tarkoituksellisesti profiloitua digitaaliseksi Turun ammattikorkeakoulun (entinen Tutvo) animaation suuntautumisvaihtoehtoon verrattuna. Muita animaatiotaiteen linjoja ei Suomessa lienekään.
"Jos lähdettäisiin tekemään perinteistä animaatiota, se vaatisi hirveän suuret tilat. Pitäisi olla mahdollisuuksia lavastaa paremmin ja pitäisi pystyä kuvaamaan filmille. Se on ihan resurssikysymys", kertoo Limingan animaatiolinjan ideoija ja opettaja Petri Kulju.
Pienellä ja yksityisellä taidekoululla ei ole niin valtavia resursseja, myötäilee rehtori Ari Karvonen.
"Digitaalisuus mahdollistaa sen, että ympäristö rakennetaan koneelle. Jos joutuisi rakentamaan studion, kustannukset olisivat ihan toista luokkaa. Nyt oppilas voi periaatteessa jatkaa työtään kotona", hän visioi.
Animaatiolinja otti käyttöönsä entisen rehtorin vanhan asuintalon Arvolan vierestä.
Melkein nollasta liikkeelle
Animaatiolinja työskentelee käsi kädessä vuosi sitten aloittaneen sarjakuvalinjan kanssa. Se tarkoittaa yhteistyötä ja integraatiota opetuksessa.
Muuten uusi linja lähti liikkeelle tavallaan nollasta. Koulu sai opetusministeriöltä 10 000 euron avustuksen animaatiotaiteen opetuksen kehittämiseen. Opetushallitukselta irtosi 13 500 euroa Suomi tietoyhteiskunnaksi -hankkeen kautta.
"Avustuksilla on hankittu kymmenen tietokonetta ja ohjelmat päälle. Koulu on sijoittanut digivideokameroihin ja tavalliseen digikameraan. Lähiverkko on kunnossa, mutta pikkuhiljaa tarvitaan nettiyhteydet. Kehitämme toimintaa jatkuvasti, pala palalta", kertoo Petri Kulju.
Linjan opettaja valmistui kuvaamataidon opettajaksi Lapin yliopistosta 1999 ja Kuvataideakatemiasta tila-aikataiteen osastolta 2001. Nimenomaan Kuvataideakatemiassa Kuljulla virisi mielenkiinto animaatioon. Lopputyönään hän teki cd-rompun animaatiosta.
"En voi pitää itseäni minään kaikkitietävänä guruna. Päinvastoin opiskelijaporukasta löytyy tyyppejä, jotka tietävät jo valmiiksi tosi paljon. Pyrin opettamaan sen minkä pystyn, sitten haen vastauksia ja etsin ihmisiä, jotka tietävät enemmän. Alan tietoa löytyy monta eri reittiä", sanoo Petri Kulju.
Linjan vetäjä pyrkii luomaan opiskelijoille hyvän toimintaympäristön; että välineistö, henki ja puitteet olisivat oikeanlaiset ja ihmisillä rento meininki tehdä hommia.
"Lukuvuodessa ei taiota mitään ihmeellistä. Jos ihmiset saavat peruspaketin itselleen, silloin ollaan jo hyvässä jamassa. Tämä on alkupiste, josta siirrytään jatko-opintoihin."
Nollat ja ykköset
eivät kulu
Digitaalisen animaation linja synnytettiin Limingan taidekouluun perinteisten linjojen rinnalle, koska taiteen saralle tarvitaan jatkuvasti uutta.
"Niin paljon on tapahtunut taiteen maailmassa", toteaa Petri Kulju, joka itsekin aikoinaan opiskeli Limingassa kuvataidelinjalla.
Animaatiolinjalle hakeutui 15 opiskelijaa, 4 tyttöä ja 11 poikaa.
Alkusyksystä on käyty läpi perusasioita kuvankäsittelystä lähtien ja miten käsiteltyjä kuvia voidaan hyödyntää esimerkiksi Flash- tai After Effects -ohjelmissa.
"On myös kuvattu digitaalivideolla ja yhdistetty kuvaa animaatioon eli tämmöistä sillisalaattitreeniä."
Animaatiolinjalla tehdään myös "käsityötä", rakennetaan esimerkiksi nuket eli hahmot. Mutta materiaalin kasaaminen tapahtuu aina tietokoneella.
Mikä digitaalisen animaation tekemisessä on kivaa?
"Kaikki. Se ei ole pelkästään digitaalista, vaan siihen liittyy käsillä tekeminen. Voit piirtää, työstää hahmoja käsin ja sen jälkeen muuttaa koko homman digitaaliseen muotoon. Digitaalisessa muodossa se on muokattavissa uudestaan ja uudestaan, sitä voi jatkaa. Nollat ja ykköset eivät muutu miksikään, ne eivät kulu", kuvailee Petri Kulju.
Käsin työstäminen on työlästä.
"Liikesarjojen tekeminen vaatii hulluna töitä. Jos panet johonkin hyvään liikesarjaan kymmeniä kuvia, kyllä sen tekeminen vaatii ryhmätyöskentelyä."
Montako
vatsaa lehmällä
Rehtorin entisessä asunnossa on pöydällä pienoislehmä osana asetelmaa, johon kuuluu myös lasi, kaljapullo ja muita ruokatarvikkeita.
"Mies hakkaa kirveellä, minulla on ketsuppia ja lisään tähän sisäelimiä. Ne pursuavat ulos. Pohdittiinkin, montako vatsaa lehmällä on", esittelee animaatiolinjalla opiskeleva Milla Nybondas Helsingistä.
Hän ja linjan toinen työryhmä valmistavat lyhyet splatter-elokuvat Iissä marraskuussa ensi kertaa järjestettävän IIK !! -kauhuhelokuvafestivaalin kilpasarjaan.
"Tämä on protesti lehmänsyöjiä kohtaan", Milla määrittelee. "Lisään vielä vaaleansinisiä kyyneliä ja surkeita ääniä. Tässä on sanoma, vaikka animaatio kestää vain 15 sekuntia."
Ruotsinkielisessä lukiossa Helsingissä opiskellut Milla sanoo olevansa animaatiolinjalla, koska hän on konetyhmä.
Toisessa huoneessa kolmihenkinen työryhmä tekee splatteria päiväperhosta ja yöoliosta. Taustat tehtiin lyijykynäpiirroksista, jotka väritettiin tietokoneella. Hahmot piirrettiin suoraan tietokoneelle.
"Luova työ meni päivässä, teknistä työtä oli kolme viikkoa", kuvaavat Leevi Lehtinen, Mikko Jylhä ja Ville Korpela tietokoneanimaation tekoprosessia.
Animaatiolinja ei välttämättä valmista animaattoreita, vaan antaa eväitä lähteä jatkamaan opintoja vaikka elokuva- tai media-alalla.