Kainuulaisia herkkuja myyvän Gurmetti Oy:n miehet Matti Veijola ja Veikko Heikkinen osaavat epistolansa. Miehet ovat uusimman hittinsä, nokkosen innokkaita kokeilijoita ja estottomia kehujia. Veijola uskoo nokkoseen niin paljon, että on pistänyt kotitilallaan Suolijärvellä polttiaiselle jo kolme hehtaaria parasta peltoa.
"Tukka on pehmyt ja kasvaa komeasti", Veijola kehuu nokkosuutteella huuhdeltuja kutrejaan sipaisten. Liikekumppani Heikkinen puolestaan on kuulemma nokkosteetä hyvän aikaa hörpittyään tullut ihan mahdottomaksi menijäksi ja työmyyräksi. Nokkosen muista eduista Gurmetin miehet juttelevat varovasti kiertoilmauksin.
"Sanotaan nyt vaikka, että onhan se sellaista korrenvahvistajaa", Veijola myhäilee ja kertoo, että jo muinaiset roomalaiset käyttivät nokkosta potenssipiiskana.
Veijolan nokkosviljelmät ovat herättäneet huomiota ja kysymyksiä: miksi viljellä sellaista kasvia, jota pukkaa maasta tavallisella tunkiolla ja jokaisen saunan takana?
"Tunkionokkosessa on liikaa nitraattia, eikä sitä sieltä voi korjata suuria määriä. Viljellyiden nokkosten siemenet on tuotu Saksasta. Lajike on isolehtistä ja antaa kolmelta hehtaarilta satoa kesästä riippuen 7 000-12 000 kiloa. Apulantaa se tarvitsee ja rikkaruohoja on torjuttava, viime kesänä piti kastellakin", Veijola valaisee.
Muinoin nokkosta on käytetty apuna mitä moninaisimpiin sairauksiin. Puolangalta nokkosta lähtee ostajille pääasiassa kuivattuna lehtirouheena. Tamperelainen Linkosuon leipomo ostaa sitä satoja kiloja vuodessa ja leipoo sen orsileipäänsä makua, väriä ja terveyttä tuomaan.
"Myymme nokkosta myös pakastettuna. Kasvi on ryöpätty, joten se ei polta", Veijola kertoo. Hän toivoo, että valmistetta olisi joskus tarjolla myös kauppojen pakastealtaissa."
Kuivattuna varsin miedon makuinen nokkonen on varsinaista terveysruokaa. Rautaa siinä on seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatissa. Monien vitamiinien lisäksi nokkosessa on flavonoideja ja monia happoja.
Veijola korjaa nokkospelloltaan satoa kesä-heinäkuun vaihteessa ja uudelleen elokuussa. Itse viritellyllä korjuukoneella kasvista katkaistaan parinkymmenen sentin pätkä. Siemenet kerätään talteen erikseen, sillä niissä kasvin hyvät ominaisuudet ovat parhaimmillaan.
"Nokkostuoremehua kehitellään. Itse join sitä lasillisen, mutta se oli kyllä liikaa. Alkoi vähän huipata. Paremmin asiasta tietävä neuvoi sitten, että lusikallinen on sopiva kerta-annos", Veijola naurelee.
Nokkosen siementä on sekoitettu myös hunajaan ja etikkaan. Viinaan murskattuna se on miesten mukaan iskiaslääke vailla vertaa. "Mutta silloin vain ulkoisesti käytettynä", Veijola tähdentää.