Oulu
Meneillään on lähes ennätyksellinen perhoskesä. Monet eteläiset perhoslajit ovat levittäytyneet pohjoiseen, ja Suomessa on jopa tehty havaintoja muutamasta maalle täysin uudesta lajista.
Nokkosperhonen on toipumassa neljä viisi vuotta kestäneestä aallonpohjasta. "Nokkosperhoskanta katosi mystisesti maasta lähes kokonaan. Syytä ei tarkkaan tiedetä, se saattoi olla joku tauti tai säätila. Nyt kanta on pystynyt kasvamaan melkein räjähdysmäisesti", Oulun yliopiston eläinmuseon intendentti Juhani Itämies kertoo.
Tänä keväänä toukat pääsivät aikaisin liikkeelle, ja nokkosperhoset ehtivät nyt kesällä tehdä yhden ylimääräisen sukupolven, mikä on harvinaista. Nokkosperhosen "ylimääräinen" sukupolvi on lämpimien kesien ilmiö ja esiintyy erityisesti silloin kun kevät ja alkukesä ovat tavallista lämpimämpiä. Havaintoja kolmannesta sukupolvesta tehdään noin joka kolmas tai neljäs vuosi.
Yleensä nokkosperhosilla ehtii olla vuodessa kaksi sukupolvea. Toinen niistä talvehtii, ja aloittaa lentonsa maaliskuun lopulla, ja toinen elää aikuisena perhosena juhannukselta heinäkuun loppuun.
Nyt liikkuvaisia nokkosperhosia löytyy koko Suomesta, varsinkin kukkaniityiltä ja teiden varsilta. Ohdake on aikuisten suosikkikasveja, toukat vaativat ravinnokseen nimensä mukaisesti nokkosia.
Aurinkoinen ja kuiva kesä on siis hellinyt nokkosperhosia, mutta eräät pohjoisen perhoslajit ovat kärsineet liian lämpimistä säistä. Ilmoja ei kuitenkaan voi laskea yksiselitteiseksi syyksi lajien heikkoihin kantoihin. "Täytyy muistaa, että perhosten kannat vaihtelevat aina, vaikka jokainen kesä olisi hyvä. Loiset ja tauditkin vaikuttavat lajien yleisyyteen", Itämies kertoo.
Esimerkiksi vaaleanharmaa tunturimittari on ollut vähälukuinen jo pitkään, ja sen kannan kasvua odotellaan. Mikään pohjoisen laji ei ole kuumasta kesästä täysin taantunut.
Perhosten kirjo kasvaa
Etelä-Suomesta on löydetty kuluvan kesän aikana jo neljä Suomelle uutta perhoslajia. Hirvenjuurella elävä pikkuinen Coleophora conyzae -pussikoi lienee satunnaisesti harhautunut Suomen puolelle Virosta. Myös muut kolme havaittua lajia, Peridea anceps -kehrääjä, Salebriopsis albicilla -koisa ja Meganola albula -siilikehrääjä, ovat peräisin Baltiasta ja saattavat olla levittäytymässä Suomeen vakituisestikin. Ainakin viimeksi mainittu on Ruotsissa laajentanut elinaluettaan pohjoiseen viime vuosina.
"Näiden lisäksi voi olla pari kolme muutakin uutta lajia, joita ei ole vielä määritelty", Suomen perhostutkijain seuran havaintotoimikunnan puheenjohtaja Kari Nupponen sanoo.
Perhosten eksoottiset nimet selittyvät kesäkiireillä. "Meillä on ollut käytäntö, että Suomessa eläville perhosille keksitään nimi heti kun sellainen löytyy, mutta nyt kesällä emme ole vielä ehtineet tehdä sitä", Nupponen kertoo.
Myöskin Etelä-Suomen harvinaiset lajit ovat yleistyneet ja levinneet pohjoiseen. Nyt Oulun seudulla on nähty muun muassa haapaperhonen jo muutamaan otteeseen.