Ylivieska Nokkosen viljely ei tule MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusaseman tutkimusassistentti Mika Isolahden mukaan ratkaisemaan maatalouden tuotanto-ongelmia, eikä sitä viljellä suurilla aloilla. Se on hänen mukaansa varteenotettava kasvi tiloille erikoistuotteeksi sopimustuotantona jatkojalostukselle. Isolahti esitti arvionsa Suomen ja ehkäpä Euroopankin ensimmäisessä nokkosseminaarissa perjantaina Ylivieskassa.
Kalajokilaakson ammattioppilaitoksen käsi- ja taideteollisuusosastolla on jo noin viiden vuoden ajan toiminut Nokkosesta tekstiiliksi -hanke. Maaseudun kehittämishankkeen pääasiallisena tavoitteena on luoda edellytykset nokkosen kuitutuotannolle.
Tutkimuskohteina ovat olleet nokkosen teollisuusmittakaavainen peltoviljelly, biotekninen liotus ja mekaaninen muokkaus sekä koneellinen kehruu.
Kuitunokkonen, jokaisen tuntema polttarainen, vihulainen ja viholainen, on ollut noin 50 vuotta täysin unohduksissa ja on nyt palaamassa uudelleen myös kuitutuotantoon. Saksalaiset aloittivat 1920-luvulla jalostustyön, jonka tuloksena syntyi useita nokkosklooneja. Näitä lajikkeita on säilynyt näihin päiviin, ja ne on otettu Keski-Euroopassa uudelleen käyttöön. "Tarkoituksena on aloittaa sielläkin nokkosen kuitutuotanto", sanoi projektipäällikkö Liisa Hakkarainen.
Sen lisäksi, että nokkosta voidaan hyödyntää ravintona, yrttikasvina ja lääkekasvina, se on myös hyvä kuitukasvi. Ominaisuuksiltaan nokkonen sijoittuu puuvillan ja pellavan välimaastoon. Himmeän kiiltonsa ja hiukan tahmean tuntunsa vuoksi sitä on kutsuttu pohjolan silkiksi.
Nokkoslankaa on saatu teollisesti tehdyksi ja ensimmäiset tuotteet on siitä on valmistettu. Seminaarissa esiteltiin takkeja, neuleita, päähineitä ja kaulaliinoja, joita on valmistettu oppilastyönä ja yhteistyössä muutamien käsityöläisten kanssa sitä mukaa, kun on saatu lankaa. "Tuotteiden valmistus on lopulta helpoin asia, ja tuotteet ovat tuoneet myös uskottavuutta koko hankkeelle", Liisa Hakkarainen sanoi.
Taimikasvatus onnistuu
Nokkosen viljelytekniikkaa on kokeiltu MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa ja MTT:n Ekologisen tuotannon tutkimusasemalla Mikkelissä. "Ongelmallista nokkosen tuotannossa on, että sen siemenkylvö ei onnistu", Mika Isolahti sanoi. Vaihtoehtona on taimikasvatus. Taimet istutettiin kaalin istutuskoneella, ja se onnistui hyvin.
Ongelmana on Isolahden mukaan myös rikkakasvien hallinta. Heinämäiset rikkakasvit voi torjua kemiallisesti, mutta siemenrikkakasvit, jos asiaa ei ota heti alussa vakavasti, vaikeuttavat nokkosen viljelyä todella pahasti.
"Ne on torjuttava jo ennen perustamista esimerkiksi avokesannolla. Perustamisvuonna ja ensimmäisenä satovuotena joutuu tekemään vielä mekaanista harausta. Myöhemmin nokkosen kilpailukyky rikkakasveja vastaan on hyvä."
Korjuu on Isolahden mukaan tehty niittokoneella, ja nokkonen on sitten pyöröpaalattu. "Paalit pitää kuivattaa, jotta ne eivät homehdu", hän sanoi.
Arvokas kuitu
Vaikeinta nokkosessa on kuidun irrotus, joka on ollut työlästä ja käsityövaltaista. Perinteisiä menetelmiä käyttäen kuitu on pitänyt irrottaa samana päivänä kuin se on korjattu. Muutoin varsi puutuu, ja kuidut jäävät tiukasti kiinni varteen.
Toimitusjohtaja, diplomi-insinööri Pekka Vilppunen Finflax Oy:stä on tutkinut nokkosen bioteknistä ja mekaanista muokkausta. Hänen mielestään nokkonen on erittäin arvokas kuitu. Se ei ehkä saa aikaan laajaa teollisuutta, mutta se voi synnyttää menestyvää pienimuotoista yritystoimintaa.
Langan hinta on 100-150 euroa kilo. Se ei Vilppusen mukaan ole silti kallista, koska lopputuotteen hinta voi olla korkea. "Hinta kestää prosessointia", hän mainitsi. Jos saadaan kannattava lopputuote, on edellytykset kehittää materiaalin teollista valmistusta.