Juba: Minerva. Otava 2006
Pauli Kallio, Tiitu Takalo: Josefiina leipoo. Suuri Kurpitsa 2006
Anna-Kaisa Laine: Seikkailuja. Suuri Kurpitsa 2006
Christer Nuutinen: Luonnonhistoriaa. Asema 2006
Petteri Tikkanen: Kanerva - Lapsellisia kertomuksia.
Like 2006
J. Tilsa: Neron leimauxia:
Suuri Kurpitsa 2006
Julia Vuori: Sika ja oikukas
sieni. Otava 2006
Meissä jokaisessa asuu pikkuinen tyttö, joka vain odottaa pääsyä suuriin seikkailuihin.
Lieneekö puhdasta sattumaa, että kaksi kotimaisen sarjakuvan mieskärkinimeä Juba ja Petteri Tikkanen ovat puristaneet albumilliset melkein samannimisen - Minerva ja Kanerva - pikkulikan seikkailuista.
Tikkasen esikouluikäinen Kanerva on tuttu jo Kemin sarjakuvapäivien kilpailualbumeista 1990-luvun loppupuolelta. Kanervan ympäristö on varsin arkinen kavereineen, äiteineen ja mummoineen. Kanervan ja tytön parhaan kaverin Eeron päissä vaeltava hersyvä mielikuvitus puristaa arjen sattumukset herkullisiksi ja osuviksi oivalluksiksi.
Sarjakuvan ystävä tunnistaa Tikkasen taidokkaan viivan ja ihastelee sitä vuodesta toiseen. Sinänsä harmittavaa, että kookkaat puhekuplat ja iso tekstityyppi syövät välillä kuvilta elintilaa.
Juban Minervaa voisi luulla piirrostyylin perusteella Wagner-sian elämänkumppanin Viiviksi pikkutyttöversioksi, mutta enemmän Minervan luonteessa on huoletonta ja kaikelle uudelle avointa Wagneria.
Minerva on kuin kuka tahansa pikkutyttö, joka tarvitsee seikkailuleikkejänsä varten vain laatikon, ja sitten mennään pelastamaan maailmaa tohtori Kääkän kaltaisilta iljetyksiltä.
Seikkailijattaren apuna muun muassa viidakon ja solun syövereissä on eriskummallisten otusten joukko: toppatakkihippi, pussieläin Hannu ja ajatuksia lukeva pullea Petra.
Riemukas tarina, sopivasti lapsellinen, mutta tenhoavan nokkela. Värinkäytöltään räiskyvä. Uppoaa taatusti niin pieniin piltteihin kuin tylsää aikuisuutta kammoksuviin isoihin.
Minerva lähestyy lastenkirjojen maailmaa, ja vielä enemmän sarjakuvan ja kuvakirjan rajamailla horjuu Julia Vuoren Sika ja oikukas sieni.
Vuoren kuvissa viihtyvät siat, mäyrät ja lehmät viehättävät hyvinkin pikkuisen silmää. Toisaalta kauneussalongin perustavan sienen sisäinen maailma voi tuntua lapsista ihmeelliseltä, tai mistä sitä aikuinen tietää.
Joutilaisuus elämäntapana, yhdistystoiminta ja huolenpito ovat joka tapauksessa sian ja Julia Vuoren elämän peruspilareita, joista yhden jos toisenkin kannattaisi pitää kiinni.
Christer Nuutisen Luonnonhistoriaa-albumia voi pikavilkaisulla erehtyä luulemaan myös lasten kuvakirjaksi, mutta huoneeseen 1804 suljetun potilaan mielenmaisemista ja unikuvista koostuva teos kuuluu varttuneempien käsiin.
Potilas 1804:n unissa maailman tuhon siemenet löytyvät Ruotsin Uddevallasta. Outoa mutta kiehtovaa, mitä kirjan keskeltä löytyvä värillisten sivujen trippi vain korostaa.
Nuutisen kokonaisen sivun syövistä piirroksista ja kuvissa esiintyvistä ihmishahmoista tulee mieleen Jean-Jacques Sempén Pikku Nikke-kirjoihin tekemä kuvitus. Positiivista.
Tänä vuonna 25 vuotta täyttänyt sarjakuvaseura Suuri Kurpitsa on antanut komean uransa aikana julkaisutilaa monelle kotimaisen sarjakuvan nousevalle ja jo vakiintuneellekin nimelle.
Kauden kurpitsasadon korjaavat ennen kaikkea nuoret naiset Anna-Kaisa Laine ja Tiitu Takalo, joita hieman vanhemmat herrasmiehet Pauli Kallio ja J.Tilsa säestävät.
Seikkailuja on kokoelma maailman eri kolkissa viihtyvän Laineen sarjakuvia. Laineen kuvataiteilijatausta näkyy töissä, joissa muistellaan niin menneitä poikaystäviä kuin matkoja milloin sateiseen Irlantiin tai helteiseen Beniniin.
Pauli Kallion nokkela käsikirjoitusote säestää hyvin Tiitu Takalon piirtämiä parisuhdetarinoita. Mieskäsikirjoittajasta huolimatta strippisarjakuvissa niskan päälle pääsee Josefiina, jolle on varattu lähes poikkeuksetta viimeisen sanan käyttöoikeus.
Maanviljelijä-sarjakuvataiteilija J. Tilsan Neronleimauxia tarjoaa sopivan annoksen taattua Tilsaa: musiikkijuttuja, sanaväännöksiä, pieruhuumoriakin, mutta ennen kaikkea roppakaupalla lempeää hyväntuulisuutta.