Nordrhein-Westfalenin osavaltiolla on tuskin mitään toivoa eikä edes kunnon perusteita saada Nokialta tukimiljooniaan takaisin. Silti jo vaatimus takaa, että Bochumin tehdas pysyy kiusallisesti esillä pitkään.
Nokian päätös Bochumin tehtaan sulkemisesta pysyy Saksassa otsikoissa ja keskustelussa suomalaisen Kemijärvi-ilmiön tapaan. Tehtaita on molemmissa maissa lakkautettu ennenkin, ja vielä suuremmassa mittakaavassa. Silti nämä tapaukset ovat pysyneet huomion keskipisteessä eivätkä näytä sieltä pois pääsevän. Kemijärvestä on tulossa pian välikysymys, Bochum etenee toisenlaisia latuja.
Uusin käänne Saksassa on Nordrhein-Westfalenin osavaltion vaatimus saada Nokialta takaisin vuosina 1998 ja 1999 maksetut investointituet, noin 41 miljoonaa euroa. Summa on suuri, mutta miljardivoittoja tahkoavalle Nokialle vain pikkuraha, jonka maksaminen ei yhtiön tilejä juuri hetkauttaisi.
Silti on varmaa, ettei osavaltio rahojaan enää näe, ei ainakaan ennen pitkää ja mutkikasta oikeudenkäyntiä. Nykyisten tietojen varassa arvioiden osavaltio on vaatimuksissaan huteralla pohjalla.
Nordrhein-Westfalenin mukaan Nokia ei ole täyttänyt tukiaisten saantiin liittyviä velvoitteitaan. Yhtiön mielestä velvoitteet on täytetty ja kaiken lisäksi ylitetty. Tältä osin kyseessä on tyypillinen kiista-asia, jota osapuolet katsovat omista lähtökohdistaan.
Mutta oleellista on, että puhe on monen vuoden takaisista tekemisistä. Osavaltio on saanut velvoitteiden täyttymisestä raportit vuosittain, eikä niistä ole tähän mennessä löytänyt huomautettavaa. Mieli muuttui, kun Nokia ilmoitti tehtaan lakkautuksesta.
Vaatimuksen taustalla on tietysti politiikka. Kukaan ei enää oleta Nokian muuttavan ratkaisuaan, mutta Bochumin tehtaan lopettaminen aiotaan maksattaa kalliisti. Vaikka vaatimus tukirahojen takaisinmaksusta tuskin kantaa loppuun asti, tällaisilla puheilla on helppo kalastella suosiota kuumentuneessa ilmapiirissä.
Ammattiliitotkin aikovat omalta osaltaan kääntää kaikki kivet, jotta Nokian lähtö Saksasta olisi mahdollisimman kallista ja vaikeaa. Siihen yhdistyy kuluttajaboikotti, jolla tuskin on kaksisia taloudellisia vaikutuksia mutta joka tahraa mielikuvaa yhtiöstä pitkään.
Kuten Stora Enson sellutehdas Kemijärvellä, myös Nokian Bochumin tehdas on ollut kannattava. Saksalaisessa julkisuudessa on puhuttu 134 miljoonan euron voitosta viime vuonna. Vaikka yhtiö itse ei tuollaisia lukuja kerro, oleellista ovat jälleen mielikuvat. Nyt Bochum näyttäytyy kannattavana yksikkönä, jota lisäksi on tuettu muhkeasti julkisin varoin.
Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon nöyrät anteeksipyynnöt tiedotustilaisuudessa eivät ole tapahtunutta enää muuksi muuttaneet. Nokia joutuu nyt jälkikäteen paikkaamaan sitä, mikä sen olisi etukäteen pitänyt hoitaa kulisseissa kuntoon. Nordrhein-Westfalenin vaatimus tukien takaisinperinnästä kuvastaa sekin ärtymystä ja keskusteluyhteyden puutetta.
Myös Saksan keskushallinto pohtii Nokialle annettujen tukien palautusta. Alkaa näyttää siltä, että yhtiö antaa lähtöpassit kännykän kokoajille mutta joutuu palkkaamaan tilalle liudan juristeja hoitamaan oikeudenkäyntejä.
Jos Nokian toiminta vaikuttaa kovalta, sen kohteeksi joutuneet vastaavat samalla mitalla. Vaikka kipeät päätökset olisivat yritysjohdon silmissä välttämättömiä, sen on osattava miettiä myös jälkihoitoa. Laiminlyönti uhkaa käydä kalliiksi.