Nokian on hyvä odottaa Siemensin lahjustutkinnan valmistumista ennen verkkofuusiota. Nokian ei pidä sotkeutua Siemensin likapyykkiin. Nokia ja saksalainen Siemens kertoivat juhannuksen alla verkkoyksikköjensä yhdistämisestä saman katon alle Nokia Siemens Networks -nimiseksi yhtiöksi.
Nokian uusi toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo antoi samalla ensimmäisen kovan näyttönsä kännykkämaailman jättiläisen ohjaksissa. Yhtiön kerrottiin nousevan matkapuhelinverkkojen markkinaosuuksissa maailman toiseksi suurimmaksi. Ykkössijankin arvioitiin olevan täysin realistinen, kun tavoitteen taakse yhdistyvät kahden suuren yrityksen voimat. Suomessa iloittiin siitä, että uuden yhtiön pääkonttori tulee Helsinkiin, Oulussa siitä, että Nokian verkkotoimintojen työpaikat näyttivät olevan nyt vakaammalla pohjalla.
Asiat voivat edelleenkin edetä tuohon riemukkaaseen lopputulokseen. Uusimmat käänteet pakottavat silti varautumaan myös toisenlaiseen, joskaan ei kovin todennäköiseen vaihtoehtoon eli fuusion peruuntumiseen. On mahdollista, että Siemensin lahjusjupakasta ei ole tuotu vielä esiin rumimpia yksityiskohtia. Nokian johdon oli nyt hyvä ottaa aikalisä. Yhtiön ei kannata ottaa syliinsä saksalaisyhtiön likapyykkiä.
Vielä viikon alussa, kun Siemensin lahjusskandaali oli jo lävähtänyt otsikoihin, Nokiasta todettiin, että fuusion valmistelut jatkuvat aiemman aikataulun mukaisesti. Torstaina viesti oli jo toinen: yhdistymisaikataulu oli venytetty ensi vuoden tammi-maaliskuuksi aiemmin yksiselitteisesti kerrotun tammikuun sijaan. Aikataulun venymiseen kerrotulla tavalla on selvä käytännön syy: juuri tammi-maaliskuussa Siemensissä tehdään sen toimintojen laillisuustarkastus.
Nokia näyttää siten olevan valmis panemaan fuusion voimaan saman tien kun tarkastus on tehty. Merkillepantavaa oli kuitenkin se, että Nokia jätti avoimeksi myös fuusion peruuntumisen mahdollisuuden, vaikka se on yhtiön mukaan hyvin epätodennäköistä. Halusta kaivaa totuus pohjamutia myöten esiin kertoo sekin, että Nokia aikoo osallistua lahjusjupakan tutkintaan. Myöhemmin pintaan nousevien ikävien yllätysten vaara halutaan minimoida. Nokia on yleensä pikkutarkka yritysimagostaan; tällä kertaa tarkkuuteen on todellakin perustellut syyt.
Asiantuntija-arvioissa jo fuusion lievän myöhästymisenkin on nähty tuovan etua Nokian ja Siemensin kovimmille kilpailijoille kuten Ericssonille. Näin epäilemättä onkin. Mutta ratkaisevaa takaiskua fuusion siirtyminen pari kuukautta ei voi pitemmän päälle merkitä. Fuusiosta kerätään hyötyjä vuosien ajan.
Sen sijaan Nokian johdolta voi kysyä, perehtyikö se riittävän tarkasti Siemensin toimintatapoihin ennen kuin fuusioaikomukset kerrottiin julki. Puolustuksena voi tietysti sanoa, että minkään yhtiön tilinpäätöksissä ei kerrota yrityksen varoja käytetyn lahjontaan, ei vaikka summa nousisi valtavaan 420 miljoonaan euroon kuten Siemensin kohdalla nyt epäillään. On selvää, että fuusion liikkeellelähdön kannalta ilmapiiri on nyt paljon huonompi kuin sen piti olla. Siitä vastuun kantaa yksin saksalaisosapuoli. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Suomessa saadaan harmaita hiuksia saman yrityksen vuoksi. Siemens sotkeutui takavuosina pahasti myös Helsingin metron rakennusurakoihin liittyneisiin lahjusskandaaleihin. Yrityksen sisäinen kulttuuri ei edelleenkään näytä olevan kunnossa.