Tanskalaisdokumentti Kongon tinakaivoksista nostaa uudestaan pintaan väitteet, joiden mukaan Nokia käyttäisi puhelimissaan Kongon demokraattisesta tasavallasta peräisin olevia verimetalleja.
Tanskalaisen Frank Poulsenin Verikännykät-dokumentissa väitetään, että Nokia käyttää Kongon konfliktialueilta tulevia raaka-aineita. Samaa väitti kesällä suomalaisen elektroniikkateollisuuden alihankintaketjuja tutkinut FinnWatch.
Kaivosalueilla toimivat aseelliset kapinallisryhmät rahoittavat toimintaansa metallimyynnillä. Olosuhteet kaivoksissa ovat painajaismaiset. Kaivoksissa käytetään myös lapsityövoimaa.
Esillä on ollut kongolainen koboltti, mutta myös kupari, tantaali ja tina. Nokian ohella epäilyksen varjo lankeaa myös muiden matkapuhelinvalmistajien LG:n, Motorolan ja Samsungin käyttämiin raaka-aineisiin.
Nokia on kiistänyt väitteet. Yhtiössä vakuutetaan, että Nokia pyrkii yhdessä muiden kulutuselektroniikkaa valmistavien yritysten kanssa saamaan aasialaiset metallisulatot nykyistä tiukempaan valvontaan.
Markkinajohtajana Nokialla on erityinen vastuu sosiaalisesti ja eettisesti kestävistä toimintatavoista. Ei voi olla niin, että kuluttajat saavat kevyitä kännyköitä raakalaismaisissa ja ihmisoikeuksia syvästi loukkaavissa oloissa kaivettujen raaka-aineiden ansiosta.
New Yorkin pörssi edellyttää, että listautuneet yritykset kertovat, ovatko niiden käyttämät raaka-aineet peräisin Kongosta.
Kansainvälinen boikotti ei ole toivottavaa, sillä kaivostoiminta on Itä-Kongossa tärkeä elinkeino. Aseellinen selkkaus pitäisi saada loppumaan ja kansainvälisellä painostuksella vaikuttaa työoloihin. Nokia voisi kampanjoida reilujen raaka-aineiden puolesta.