Nokian vankka esitys nykyisissä oloissa lupaa hyvää tulevaisuuden mahdollisuuksille. Yhtiön liikevaihdon lasku on pysähtynyt ja kääntynyt nousuun.
Nokia ei ole kotikulmillaan pelkkä yhtiö muiden joukossa, ei Suomessa yleensä eikä Oulun seudulla erikseen. Sen menestyksellä on suuri vaikutus niin suoraan kuin välillisesti työllistäjänä, eikä pidä unohtaa myöskään yhtiön symboliarvoa. Jos Nokia on lamassa, Suomi on lamassa.
Sekin voisi olla mahdollista. Riittää kun katsoo ruotsalaisen Ericssonin perjantaisia tulostietoja. Yhtiön tappiot olivat vielä suuremmat kuin odotettiin, eikä se näytä millään löytävän valoa tunnelin päästä.
Nokian torstaina julkistama heinä-syyskuun tulos sitä vastoin ylitti markkinoiden odotukset. Lisäksi yhtiön pääjohtaja Jorma Ollila tuli julkisuuteen varmana asiastaan. Nokian tarkkaan mietityssä tiedotuslinjassa tämä viestittää yhtiön luottamusta siihen, että käänne parempaan on tapahtunut.
Maailmantalous yskähtelee pahan kerran, ja taivaanrannassa on helpompi erottaa synkkiä pilviä kuin aurinkoa. Tässä tilanteessa liikevaihtoaan kasvattanut Nokia on poikkeuksellisen itsevarma uuden teknologian yhtiö. Kontrastia vielä lisää matkapuhelinoperaattoreiden yleisen synkkä tilanne, joka pitää Nokiankin verkkopuolen liiketoimintaa alamaissa.
Hyppäys uuteen matkapuhelinten kolmanteen sukupolveen on viivästynyt, ja moni siihen Soneran tavoin suuria toiveita ladannut operaattori on huomannut maksaneensa omaisuuksia pelkästä ilmasta. Myös Nokia on määrätietoisesti panostanut näiden 3G-puhelinten kehittämiseen.
On täysi arvoitus, kuinka kuluttajat tulossa olevan teknologian omaksuvat. Nykyteknologian markkinat taas ovat jo vakiintuneet. Tästä epävarmuudesta huolimatta Nokia on pystynyt uusiutumaan ja tekemään esimerkiksi kamerapuhelimesta houkuttelevan tuotteen. Matkapuhelinyksikön liikevoiton suuruus on hämmästyttävissä lukemissa.
Jos ja kun odotettu kolmas sukupolvi alkaa päästä vauhtiin, Nokia on erinomaisissa asemissa hallitsemaan kehitystä. Nyt markkinoille tulevat uudet gsm-mallit tavallaan jo totuttavat kuluttajia tulevaisuuden ominaisuuksiin.
Tämä kaikki on rohkaisevaa tietoa Suomelle ja myös Oulun seudulle. Jos suunta olisi toisenlainen, se heijastuisi kauas yhtiön ulkopuolelle. Nyt yksi talouden tukijaloista on kunnossa, mikä on omiaan lisäämään luottamusta tulevaisuuteen muuten epävarmoissa oloissa.
Sen sijaan Ericssonin tilanne on täysin toisenlainen. Kaksintaistelu Nokian kanssa on ohi, ja sen tilalle on tullut silkka kamppailu eloonjäämisestä. Tappiot kasvavat ja tilaukset uupuvat. Verkkopuoli on alamaissa, eikä yhteistyö Sonyn kanssa ole saanut aikaan odotettua käännettä. Amerikkalaisella Motorolalla menee paremmin, mutta uusin Nokian haastaja näyttää olevan tulossa Aasiasta. Eteläkorealainen Samsung on noussut jo alalla maailman kolmoseksi.
Suomessa ei ole mitään syytä tuntea vahingoniloa Ericssonin vaikeuksista, mutta kuiluksi revähtänyt ero Nokiaan on samalla yleispätevä opetus yhtiön johdon näkemyksen merkityksestä. Kahden samankaltaisen yhtiön aivan erilainen kehityssuunta ei selity ulkoisilla tekijöillä, vaan vastauksia pitää hakea yritysten seinien sisäpuolelta.
Ericsson yrittää päästä voitolle ensi vuoden aikana. Jos tavoite jää toteutumatta, perinteisen pohjoismaisen yhtiön tulevaisuus on pahasti vaakalaudalla samaan aikaan kun sen entinen kilpailija pystyy jo muovaamaan koko toimialaa toivomaansa suuntaan.