Nokian uusi vetäjä valittiin yhtiön sisältä, ja yhtiön kasvot säilyvät suomalaisina. Se kertoo vahvasta itseluottamuksesta.
Pääjohtaja Jorma Ollilan kauden Nokian johdossa tiedettiin olevan katkolla ensi kesänä. Julkisuudessa ehdittiin jo pidempään pohtia yhtäältä mahdollisen seuraajan nimeä ja toisaalta sitä, päteekö Ollilan luopumisilmoitus tosipaikan tullen. Ollila on vasta 54-vuotias ja hän on antanut Nokialle kasvot koko sen ilmiömäisen nousun ajan. Ollilalla oli maanantaina jopa varaa sanoa, että hän oli 1991 liian kokematon tehtäväänsä.
Maanantaina kuultiin yllättäen vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin. Ollila luopuu pääjohtajan tehtävästä aikataulun mukaan, mutta jatkaa yhtiön hallituksen sivutoimisena puheenjohtajana. Yhtiön johtoon nousee Olli-Pekka Kallasvuo, joka ensi vaiheessa siirtyy varatoimitusjohtajasta toimitusjohtajaksi ja sitten pääjohtajaksi. Hänestä ei tule hallituksen puheenjohtajaa niin kauan kuin Ollila pysyy tulevassa sivutoimessaan. Siirtymäkausi ei voi olla kovinkaan pitkä.
Toimitusjohtajan paikalta eroava Pekka Ala-Pietilä tekee seuraa Sari Baldaufille, JT Bergqvistille ja Matti Alahuhdalle, jotka myös lähtivät Nokian johtokunnasta tänä tai viime vuonna monenlaisten arvuuttelujen keskellä. Aiemmat lähdöt eivät silti liity välttämättä ja ainakaan maanantaina sanotun perusteella yhtiön johtajapeliin. Ollila sanoi tehneensä omat päätöksensä tammikuussa, ja Baldauf ja Alahuhta siirtyivät sivuun aiemmin. Ala-Pietilä puolestaan ei sanojensa mukaan tuntenut riittävästi paloa johtaa Nokiaa.
Ollilan seuraajan valintaa on pidetty yhtiölle mahdollisen kriisin paikkana. Hyvin orkestroitu vaihdos henki kuitenkin kaikkea muuta. Seuraaja on valittu todella hyvissä ajoin ja järjestäytyneesti. Jos kulisseissa on käyty kädenvääntöä, se ei ole näkynyt julkisuuteen.
Johdon äkkinäiset vaihdokset ovat usein merkki jonkinlaisesta kriisistä. Nokian tapa vaihtaa johtajaa on mahdollista vain yhtiölle, jolla on vahva luottamus itseensä. Siitä kertoo sekin, että Kallasvuo valittiin Nokian sisältä: ei ollut tarvetta hakea "pelastajaa" tai uusia näkemyksiä. 54-vuotiaan vaihtuminen 52-vuotiaaseen ei ole kyllä sukupolvenvaihdos, mutta Nokian johtopaikoille on kyllä noussut tuoretta verta.
On vielä päätellä, miten Kallasvuo muuttaa yhtiötä. Hän on pitkän linjan nokialainen, jolla kuitenkin on lakimiehen ja talousmiehen, ei insinöörin tausta. Nyt hänen vastuullaan on Nokian suurin ja menestyvin liiketoiminta, matkapuhelinyksikkö. Se on yhtiön kannattavuuden selkäranka, jossa kilpailijat ovat kuitenkin iskeneet kovaa.
Merkittävääon havaita, että Nokian kasvot pysyvät suomalaisina. Kallasvuo on lisäksi syvällä suomalaisessa talouselämässä: hän on Sammon hallituksen puheenjohtaja, ja mukana muun muassa Yleisradion ja Fortumin hallituksissa. Vaikka Nokia on jo maailmanlaajuisesti toimiva yhtiö, Kallasvuon valinta pitää sitä vahvasti juurtuneena Suomeen. Muukin ratkaisu olisi ollut mahdollinen.
Ala-Pietilä ja Ollila aikovat tehdä vielä jotain muuta. Etenkin Ollilan liikkeitä seurataan Suomessa ja maailmalla erittäin kiinnostuneina. On hyvin poikkeuksellista, että näin raskaan sarjan vaikuttaja lähtee ikään kuin vapaille työmarkkinoille. Paljon enemmän on esimerkkejä johtajista, jotka lähtevät kaikkea muuta kuin vapaaehtoisesti tai jotka lähtevät eläkkeelle paljon ennen normaalia eläkeikää.
Ellei asioiden taustoista ilmene muuta jatkossa, nyt nähty tapa vaihtaa johtoa ja siirtyä sivuun on esimerkki hyvästä yrityskulttuurista ja myös henkilökohtaisesta rohkeudesta.