Kännykkäjätti Nokian tulos herätti jälleen hämmennystä, eikä kyse ollut vain siitä, että yhtiö kirjasi nyt ensimmäisen tappiollisen osavuosituloksensa sitten vuoden 1993. Enemmänkin pohdintaa aiheutti se peruskysymys, oliko tulos loppujen lopuksi hyvä vai huono.
Kun ensimmäiset numerot saatiin käteen, lukemia luonnehdittiin järkytykseksi. Näkemys kuitenkin muuttui valoisaksi alle vartissa, kun analyytikot perehtyivät lukuihin tarkemmin. Ja kun saatiin toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon arviot näkymistä, yhtiön pörssikurssi sai alleen vielä lisää nostetta.
Se joka ehti panna Nokia-osakkeensa myyntiin ensimmäisten tietojen perusteella, kärsi hätäisyydestään nahoissaan.
Päivän päättyessä kurssi oli noussut aamun lukemista yli yhdeksän prosenttia. Voi perustellusti kysyä, kenen etua palvelee nykyinen käytäntö, jossa kilpaillaan tulosuutisoinnin nopeudella sen luotettavuuden kustannuksella.
Hätäisten arvioitsijoiden puolustukseksi pitää tosin sanoa, että Nokian tulos oli tällä kertaa tavallistakin vaikeaselkoisempi. "Kuva on sekava, todellakin", lausui esimerkiksi Morgan Stanley -pankin edustaja Kauppalehden mukaan.
Kovia myönteisiä faktoja Nokian tuloksessa oli kuitenkin sen verran, että päivän kurssinousussa oli kyse muustakin kuin sijoittajien sopuli-ilmiöstä. Vaikka liikevaihto supistui vuoden takaisesta vajaasta 13 miljardista runsaaseen yhdeksään miljardiin euroon, vuosineljänneksen tappio jäi vain 12 miljoonaan euroon.
Tulosta kaiken lisäksi painoivat 460 miljoonan euron kertaerät. Koko tuloksesta voi päätellä sen, että Nokian kulukuuri on purrut tehokkaasti. Ja kun loppulukema kuitenkin jäi tappiolliseksi, voi siihen vedoten perustella tuon urakan jatkoa, muun muassa väen vähentämistä.
Nokian tuloksen analysointia vaikeuttaa vielä yksi merkittävä käytännön syy. Yhtiö kertoi sekä kirjanpitosäännösten määräämät viralliset IFRS-luvut että omat lukunsa. Pääpaino oli jälkimmäisissä. Niinpä edellisten mukaan konsernin liikevoitto jäi 0,6 prosenttiin liikevaihdosta, kun jälkimmäinen laskutapa antoi paljon aurinkoisemman luvun 5,5 prosenttia.
Hämmennys ei ehkä ole valtava niillä, jotka toimivat sijoitusmarkkinoilla päätyönään. Yksinkertaisella harrastajasijoittajalla sormi menee kuitenkin "kaksinkertaisen" kirjanpidon vuoksi suuhun. Ainahan voi seurata, mitä alan ammattilaiset tekevät. Senkään joukon viisaus ei viimeisen vuoden perusteella vain ole ollut hääppöistä.