Pääkirjoitus

Nokia jyrää vaan ei lennä

Kesän tulosjulkistuksen jälkeistä aikaa on sävyttänyt uskon puute Nokian kehitykseen. Kilpailussa mielikuvista Apple on ottanut niskalenkin.

Kesän tulosjulkistuksen jälkeistä aikaa on sävyttänyt uskon puute Nokian kehitykseen. Kilpailussa mielikuvista Apple on ottanut niskalenkin.


Vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä Nokia myi Pohjois-Amerikassa 8,4 miljoonaa puhelinta. Toisella kvartaalilla myynti oli pudonnut 5,2 miljoonaan kappaleeseen. Noihin aikoihin yhtiön johdossa aloitti uusi mies, Olli-Pekka Kallasvuo.

"En lepää ennen kuin Pohjois-Amerikan tilanne on tyydyttävä", sanoi toimitusjohtaja Kallasvuo tuolloin kommenteissaan.

Kallasvuon lepo näyttää kolmen vuoden aikana jääneen kovin lyhyeksi. Tämän vuoden toisella neljänneksellä Yhdysvaltain ja Kanadan myynti oli 3,2 miljoonaa kappaletta. Se tarkoittaa, että Nokia on uuden johdon aikana muuttunut marginaaliseksi tekijäksi maailman näkyvimmillä matkapuhelinmarkkinoilla.

Muualla menee sinänsä hyvin. Nokian suoritus useimmilla markkina-alueilla on erittäin vakuuttava. Yhtiö osaa tehdä tulosta pienillä hinnoilla ja yksinkertaisilla malleilla, minkä myötä Nokia jyrää vahvana kehnoinakin talouden aikoina. Lisäksi viikko sitten yhtiö kertoi, että älypuhelintenkin globaali markkinaosuus oli nousussa.

Mutta tulosjulkistuksen jälkeen sekä osakekurssit että Nokiaa koskevat analyysit ovat olleet alamaissa. Eikä sävyä ainakaan muuta se tosiasia, että samaan aikaan Apple seitsenkertaisti oman iPhonensa myynnin yli viiteen miljoonaan kappaleeseen. Se on pieni osa Nokian kokonaismyynnistä mutta mielikuvapelin voittajaa ei tarvitse etsiä.

Tiivistäen kyse näyttää olevan siitä, että yhtiön leimasta on kadonnut innostavuus ja innovatiivisuus. Luotettavaa käyttötavaraa kyllä syntyy, mutta ei tuotteita, jotka nousisivat puheenaiheiksi. Erityisesti tämä on korostunut sen jälkeen, kun Apple ilmestyi kisaan kosketusnäyttöineen.

Aiemmin Nokia tuli perässä ohuissa puhelimissa ja simpukkamalleissa. Siitä ei tullut yhtiölle pysyvää vahinkoa. Vain muutama vuosi sitten Motorolan yhdestä ainoasta menestysmallista tehtiin aivan ylimeneviä johtopäätöksiä. Nyt koko Motorola on yhtiönä rauniokasa.

Mutta tämäntapainen seuraileva toimintamalli ei ole pitkän päälle kestävä. Pysyvimmät mielikuvat syntyvät haastavimmilla eli Yhdysvaltain markkinoilla. Juuri siellä pitäisi olla edelläkävijä mutta juuri sieltä Nokiaa on kammettu pois. Siinä on johdolla peiliin katsomisen paikka, etenkin Kallasvuon lupausten jälkeen.

Yhtiön jättimäiset tuotekehittelyresurssit ovat poikineet viime vuosina merkillisen vähän lanseerauksia, joiden perään kuluttajat kuolaisivat. Mallien erilaiset kirjain- ja numerolyhenteet eivät ole muuttuneet käsitteiksi, ja kokonaan uudet pelinavaukset tuntuvat tulevan jostain muualta. On vaikea uskoa, että tämä olisi valittu tietoiseksi toimintatavaksi.

Globaali jättiyritys pystyy puristamaan alihankintalogistiikan äärimmäisen tehokkaaksi. Nyt vaikutelma ulospäin on, että toisessa päässä toimintakulttuuri tukee pikemminkin varman päälle pelaamista kuin innovatiivisuutta ja yllätyksiä.

Kallasvuo sanoo Nokian olevan muuttumassa "ratkaisuja tarjoavaksi yhtiöksi". Toki yhtiön tuotteet ennen muuta ovat käyttöpelejä erilaisiin tarpeisiin, ja siinä hyviä. Mutta tunteellakin on merkitystä - tunteella siitä, että kädessä oleva esine edustaa jotain uutta, jotain luovaa.

Lähes 40 prosentin osuus maailman matkapuhelinmarkkinoista merkitsee hurjaa ylivoimaa. Kilpailijoista etenkin Apple on vain yhden tuotteen varassa. Nokian kannalta kiusallisesti juuri tuo tuote on muokannut alan mielikuvia enemmän kuin mikään pitkään aikaan.